Weldon Kilburn
Weldon Nicholas Kilburn (9. syyskuuta 1906 – 6. maaliskuuta 1986) oli kanadalainen musiikkipedagogi, pianisti ja urkuri.[1]
Kilburn opiskeli Edmontonissa ennen muuttamistaan Torontoon vuonna 1926. Hän opiskeli The Royal Conservatory of Musicissa pianon- ja urkujensoittoa Viggo Kihlin, Norman Wilksin sekä Healey Willanin johdolla ja toimi samalla paitsi St Alban's -kirkon urkurina ja kuoromestarina, myös laulajien valmentajana. Vuonna 1930 hän liittyi The Royal Conservatory of Musicin henkilökuntaan pianonsoiton opettajana ja lauluvalmentajana. Hän piti 1930-luvun aikana resitaaleja Torontossa. Vuonna 1936 hänestä tuli Lois Marshallin laulunopettaja. Hän myös säesti Marshallia ja levytti tämän kanssa vuoteen 1971 saakka. Marshallista tuli samalla hänen puolisonsa.[1]
1940-luvun alussa Kilburn osallistui E. Robert Schmitzin mestarikursseille Denverissä ja San Franciscossa. Vuonna 1960 hän jätti The Royal Conservatory of Musicin ja perusti oman studionsa. Hänen lauluoppilaitaan olivat Marshallin lisäksi Bob Bossin, Victor Braun, Constance Fisher, Glenn Gardiner, Marie-Lynn Hammond, Ilona Kombrink, Phyllis Mailign, Kathryn McBain Rose, Welford Russell ja Ben Steinberg. Pianonsoittoa hän opetti muiden muassa Norma Beecroftille, Howard Cassille, Samuel Dolinille, John Fenwickille, Stuart Hamiltonille ja Godfrey Ridoutille. Udo Kasemets luennehti Kilburnia "ei pelkästään erikoistuneeksi säestäjäksi vaan myös ehkäpä suurimmaksi tämän maan tuottamaksi laulupedagogiksi".[1]
Kilburnin ensimmäinen vaimo oli pianisti, opettaja Marion Wibby, jonka kanssa hänellä oli neljä poikaa. Lois Marshall oli hänen toinen vaimonsa ja Jean Clancy kolmantensa. Vuonna 1987 Kilburnin suku perusti The Royal Conservatory of Musiciin hänen mukaansa nimetyn stipendin pianolla säestämisessä menestyville opiskelijoille.[1]