Wadi Salukin taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Wadi Salukin taistelu oli yksi vuoden 2006 Libanonin sodan viimeisistä merkittävistä taisteluista. Wadi Saluki sijaitsee Etelä-Libanonissa Israelin hallussa olevan pohjoisgolanilaisen Metullan pohjoispuolella.
Israelin hallitus päätti juuri ennen Israelin ja Hizbollahin tulitaukoa hyökätä Wadi Salukin kautta pohjoiseen ja länteen. 11. elokuuta 2006 annettiin käsky edetä Litani-joelle juuri ennen aselepoa. Israelin 162. divisioona oli aloittanut sodan hitaasti aikoen ohittaa Wadi Balukin etelästä prikaatikenraali Guy Tsurin suunnitelman mukaan. Asia kuitenkin vaati poliittista harkintaa, minkä aikana Hizbollah teki puolustusvalmisteluita. Perjantaina 11. elokuuta Israelin hallitus päätti määrätä kahden ja puolen vuorokauden maahyökkäyksen kohti Litani-jokea. Alueen tunteva Israelin liikenneministeri Shaul Mofaz kehotti pääministeri Ehud Olmertia luopumaan hankkeesta uskoen kuitenkin hyökkäyspäätöksen toimivan vain diplomaattisen painostuksen keinona.
Jalkaväkeä oli pudotettu ennakkoon Wadi Salukin länsipuolelle Andurijan ja Farunin kylien lähelle ylängölle varmistamaan korkea alue. Panssarivoimat odottivat, että Nahalin prikaatin jalkaväki olisi varmistanut Wadi Salukin siitä, ettei siellä ole Hizbollahin panssarintorjuntaan kykeneviä joukkoja, jolloin panssarivaunut olisivat voineet nousta satametriä korkean ja neljäsataa metriä pitkän mäen yli vaaratta.
Alueelle lähetettiin kaksitoista panssarivaunua. Kahden ensimmäisen ehdittyä Randurijan kylään, havaittiin, että tiellä oli esteenä Israelin ilmavoimien pommittamat romahtaneet rakennukset. Vaunujen etsiessä uutta reittiä vaunujen takana räjähti, minkä jälkeen panssarivaunukomppanian päällikkö Bernsteinin Merkava-4 -taistelupanssarivaunuun osui venäläisvalmisteinen Kornet-panssarintorjuntaohjus. Koko vaunun neljän hengen miehistö kuoli. Toinen vaunu yritti päästä uusiin asemiin. Samalla myös kolmanteen vaunuun osui ja eteneminen pysähtyi. Yhdeksännen pataljoonan komentaja Effi Dafri ja hänen sijaisensa Shimi Batat olivat haavoittuneet jo tätä ennen.
Yhdeksään muuhun panssarivaunuun osui panssarintorjuntaohjus. Useita panssarivaunuja ammuttiin takaa päin Adisijen kylän suunnasta ja ne syttyivät liekkeihin. Alueen olisi pitänyt olla jalkaväen valtaama jo kaksi viikkoa aikaisemmin ilmoitusten mukaisesti.
Hizbollaz oli maastoutunut Andurijanin kylään, mitä ei oltu ammuttu tykistöllä tai pommitettu ilmavoimilla, koska se on kristitty kylä. Vasta myöhemmin israelilaisjoukot saivat tulitukea. Samana iltana toinen pataljoona panssarivaunuineen saapui paikalle ja pystyi etenemään toista reittiä.
Sunnuntai-aamuun 13. elokuuta mennessä panssarivaunut olivat ajaneet kukkulalle ja liittyneet jalkaväen taisteluun kylissä Hizbollahia vastaan. Kahden panssarivaunun miehistö, yhteensä kahdeksan sotilasta, oli kuollut, minkä lisäksi jalkaväkeä oli kaatunut neljä sotilasta. Saman päivän iltana käskettiin pysäyttää hyökkäys, mihin mennessä oli tullut myös lisää henkilötappioita- Israelilaiset vetäytyivät Randuriasta.
Israel menetti kahdestatoista Merkava-4 -panssarivaunusta kaksi.