Vyömessinkiyökkönen

perhoslaji

Vyömessinkiyökkönen eli messinkiyökkönen (Diachrysia chrysitis) on keskikokoinen, varsin yleinen yöperhoslaji.

Vyömessinkiyökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Metalliyökköset Plusiinae
Suku: Diachrysia
Laji: chrysitis
Kaksiosainen nimi

Diachrysia chrysitis
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Vyömessinkiyökkönen Wikispeciesissä
  Vyömessinkiyökkönen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Vyömessinkiyökkönen on helposti tunnistettava perhonen. Siiven poikki kulkee kaksi leveää, metallinhohtoisen vihreää ja kiiltäväpintaista vyötä. Niiden väliin jäävä alue on vaalean ruskea, ja siinä erottuvat hyvin reunoiltaan tummanruskeat munuais- ja rengastäplät. Myös siipisuonet näkyvät helposti. Siiven kärkiosa on vaaleanruskea. Takasiivet ovat tasaisen harmaanruskeat. Keskiruumiin päällä on pitkistä karvoista muodostuva ruskea kaulus. Pää on oranssinruskea. Siipiväli on 34–40 mm.[2][3][4]

Vyömessinkiyökkösen voi sekoittaa poikkimessinkiyökköseen (Diachrysia tutti).

Levinneisyys ja lentoaika

muokkaa

Vyömessinkiyökkösen levinneisyysalue ulottuu läntisestä Euroopasta ainakin Länsi-Siperiaan. Levinneisyysalueen itäraja on epäselvä, sillä Aasiassa esiintyy muutamia hyvin samankaltaisia lajeja.[3] Suomessa vyömessinkiyökköstä tavataan ainakin Etelä-Lapin korkeudelle saakka, pohjoisempana se tosin harvinaistuu. Perhoset lentävät kesäkuun puolivälistä elokuun puoleen väliin. Toisen sukupolven yksilöitä voidaan tavata lokakuulle saakka.[5]

Elinympäristö ja elintavat

muokkaa

Laji viihtyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, mutta etenkin kulttuuriympäristöissä kuten pihoilla, puutarhoissa ja viljelysmailla. Vyömessinkiyökkönen on huomattavan runsaslukuinen, ja perhosia voi sopivalla paikalla tavata erittäin runsaasti.[4] Vuotuista vaihtelua yksilömäärässä on, mutta huonoinakin vuosina laji on yleinen.[5] Toukka koteloituu kasvillisuuteen tai maanpinnalle tekemänsä vaalean kotelokopan sisään. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.[4]

Ravintokasvi

muokkaa

Toukka syö erityisesti nokkosta (Urtica dioica), mutta kelpuuttaa myös monet muut ruohovartiset kasvit.

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa