Vuoden 1907 herrasmiessopimus

Vuoden 1907 herrasmiessopimus oli Yhdysvaltojen ja Japanin välinen epävirallinen sopimus, jonka mukaan Yhdysvallat ei tulisi asettamaan rajoituksia japanilaisten maahanmuutolle, eikä Japani tulisi sallimaan Yhdysvaltoihin suuntautunutta maahanmuuttoa. Sopimuksen tavoitteena oli lieventää maiden välisiä jännitteitä. Herrasmiessopimus päättyi, kun Yhdysvalloissa tuli vuonna 1924 voimaan maahanmuuttolaki, joka kielsi kaikkien aasialaisten maahanmuuton Yhdysvaltoihin.

Japanin voitettua Venäjän–Japanin sodan, Japani vaati tasavertaista kohtelua, mikä johti kuuteen noottiin Yhdysvaltojen ja Japanin välillä vuoden 1907 lopulta vuoden 1908 alkuun.

Sopimusta edelsi Kaliforniassa syntynyt japanilaisvastaisuus. Vuonna 1906 San Franciscon koululautakunta oli asettanut säännöksen, jonka mukaan japanilaista alkuperää olevien lasten tuli käydä koulua omissa oppilaitoksissaan. Tuohon aikaan japanilaista alkuperää olevat henkilöt muodostivat noin yhden prosentin Kalifornian väestöstä. Useat heistä olivat saapuneet vuonna 1894 solmitun sopimuksen, joka takasi vapaan maahanmuuton Japanista, seurauksena.

Vuoden 1907 sopimuksessa Japani sitoutui olemaan myöntämättä passeja Yhdysvaltoihin pyrkiville henkilöille. Vastavuoroisesti Yhdysvallat lupautui hyväksymään jo maassa oleskelevat japanilaiset ja sallimaan heidän sukulaistensa maahanmuuton. Yhdysvallat myös lupautui lopettamaan japanilaisten lasten syrjinnän kalifornialaisissa kouluissa.

Japanin hallitus halusi säilyttää japanilaisten maineen maailman silmissä. Japani ei halunnut Yhdysvaltojen hyväksyvän japanilaisia syrjivää lainsäädäntöä, kuten oli tapahtunut vuonna 1882 hyväksytyllä kiinalaisten maahanmuuton kieltäneen lain kohdalla. Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt, joka suhtautui suopeasti Japaniin, hyväksyi sopimuksen vaihtoehtona jäykemmälle lainsäädännölle.

Japanin hallitus jatkoi passien myöntämistä Havaijin territorioon, josta siirtolaiset saattoivat helposti siirtyä Yhdysvaltain mantereelle.