Vsevolod Kotšetov

neuvostoliittolainen kirjailija

Vsevolod Anisimovitš Kotšetov (ven. Всеволо́д Ани́симович Ко́четов, 4. helmikuuta (J: 22. tammikuuta) 1912 Novgorod, Venäjä4. marraskuuta 1973 Moskova, Neuvostoliittolähde?) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Vsevolod Kotšetov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän opiskeli maatalousopistossa, työskenteli agronomina ja lehtimiehenä.[1] Vuosina 1953–1955 hän toimi Neuvostoliiton kirjailijaliiton Leningradin osaston sihteerinä, vuodesta 1954 lähtien kirjailijaliiton hallituksen jäsenenä, vuosina 1955–1959 Literaturnaja gazetan ja vuosina 1961–1973 Oktjabr-kirjallisuuslehden päätoimittajana.[2] NKP:hen hän liittyi vuonna 1944.[3]

Kotšetov oli yksi merkittävimmistä poststalinistisista kirjallisuusideologeista.[2] Kirjailijana hän tuli tunnetuksi kolmea laivanrakentajasukupolvea kuvaavalla romaanilla ”Žurbinin perhe” (Žurbiny, 1952),[4] jonka pohjalta on kuvattu Josif Heifitsin ohjaama elokuva ”Rautakourat” (Bolšaja semja, 1954).[5] Hänen teoksilleen on ominaista primitiivinen luokkakantaisuus ja taiteellinen kyvyttömyys.[2][4]

Kirjailija on palkittu kahdella Leninin kunniamerkillä sekä lokakuun vallankumouksen ja punaisen lipun kunniamerkeillä.[3] Sairastuttuaan vakavasti hän teki itsemurhan.[4]

Suomennettu teosMuokkaa

  • Zhurbinin perhe. Suom. Tauno Haapalainen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956.
  • Elämä ojentaa (Sekretar obkoma), suom. Uljas Vikström, Moskova, Petroskoi: Edistys 1965

LähteetMuokkaa

  1. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 670. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X. (venäjäksi)
  2. a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 392. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3. (venäjäksi)
  3. a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 13, s. 299. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1974. (venäjäksi)
  4. a b c Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 22.6.2010. (venäjäksi)
  5. Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 465. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986. (venäjäksi)