Voikkaan lakko 1904
Voikkaan lakko (myös Schmitzin lakko tai Voikkaan pillulakko) oli 16. syyskuuta 1904 alkanut ja virallisesti lokakuuhun 1905 asti jatkunut työtaistelutoimien sarja nykyisen Kouvolan alueella sijainneilla Kymin Osakeyhtiön paperitehtailla. Laajimmillaan lakkoon osallistui yli 1000 työläistä Kymintehtaan, Voikkaan ja Kuusankosken tehtaiden noin 1800 työntekijästä.[1][2]
Lakko saattoi olla maailman ensimmäinen työtaistelu, jossa lakkoiltiin naistyöntekijöiden siveellisen kunnian puolesta. Sitä on nimitetty jälkikäteen myös "Suomen ensimmäiseksi #metoo-tapaukseksi".[1]
Taustaa
muokkaaKymin Osakeyhtiö oli muodostettu alkuvuodesta 1904 aiemmin kolmesta erillisestä tehtaasta. Kyse oli tuolloin Suomen suurimmasta yhtiöstä ja Pohjoismaiden suurimmasta paperitehtaasta.[3] Voikkaan paperitehtaan lajittelusalissa työskenteli vain naisia, joiden joukossa oli paljon nuoria, 15–17-vuotiaita tyttöjä.[1]
Paperitehtaan lajittelusta vastaava työnjohtaja Eugen Schmitz oli käyttäytynyt epäkunnioittavasti tehtaan naistyöntekijöitä kohtaan. Työntekijöiden mukaan salimestari Schmitz oli ahdistellut työntekijöitä sekä kuvaillut heille, mitä vastustelusta seuraa. Schmitz oli muun muassa yrittänyt suudella ja nostellut naisten hameita.[1] Työntekijöiden mukaan Schmitz oli ollut pahimmillaan huhtikuun ja kesäkuun välillä, ja hänen toiminnastaan valitti 20 naistyöntekijää.lähde?
Helmikuussa 1904 ammattientarkastaja Vera Hjelt vieraili Voikkaalla ja arvioi Schmitzin toimivan asiallisesti. Aura Kiiskisen mukaan Hjelt olisi jopa kysynyt, että onko työläisnaisten siveellisyys niin korkea, että siitä kannattaa tehdä niin suurta kysymystä.[4] Tutkija Tuula Vuolle-Selki on arvioinut, että Hjeltin heikko suomen kielen taito vaikutti tämän kommunikaatioon työläisten kanssa ja arvioon tilanteesta.[1]
Vain pari kuukautta tarkastuksen jälkeen muutama tehtaan naistyöntekijöistä kertoi kahdelle sanomalehdelle salimestarin häirinnästä. Sanomalehdet eivät julkaisseet syytöksiä, mutta naiset irtisanottiin.[1]
Lakko
muokkaaNaisten lakko syyskuussa
muokkaaSyyskuussa 1904 työntekijöiden ja tehtaan välinen kiista kärjistyi. Työntekijät jättivät tehtaan johdolle kahdeksankohtaisen vaatimuskirjelmän. Kun työntekijät eivät saaneet tehtaan johdolta vastausta, 16. syyskuuta satakunta paperisalin naistyöntekijää meni lakkoon.[1] Työnseisauksen syynä olivat muun muassa epäoikeudenmukaiseksi koettu kohtelu, työajat ja huono palkkaus. Siveellisyyskysymys tuli lakkoon mukaan, kun työväenyhdistyksen puheenjohtaja Frans Tila kuvasi työläisnaisia "uhkaavaa prostituutiota ja siveettömyyttä".[5]
Ulkomaanmatkalla ollut vuorineuvos Rudof Elving ilmoitti sähkeellä selvittävänsä kiistan palatessaan maahan.[2] Syyskuun lakon jälkeen työoloihin tehtiin parannuksia. Lokakuussa ilmoitettiin, että Schmitzin oli määrä poistua "niin pian kun toinen sopiva ennätetään saada hänen sijaansa".[3]
Voikkaan lakkoa puitiin paljon lehdistössä. Syntyneessä keskustelussa suomettarelainen Viipuri-sanomalehti yhdessä sitä radikaalimman Wiipurin Sanomien kanssa vastustivat lakkolaisten vaatimuksia, minkä vuoksi Viipurin työnväenyhdistyksen naiset lähtivät osoittamaan sanomalehdelle mieltä päätyen sen toimitukseen. Konttorihenkilökunnan avuksi tuli konttoriin toimittajia, jotka vaativat mielenosoittajia poistumaan uhaten poliisilla. Tuloksena monet vaihtoivat Wiipurin Sanomista Työmieheen.[4] Työmiehellä oli Voikkaalla oma kirjeenvaihtajansa, sosiaalidemokraattien puoluesihteeri Matti Turkia.[5]
Laajempi marraskuun lakko
muokkaaMarraskuussa 1904 Työmiehessä julkaistiin ilmoitus otsikolla "Schmitzin uhreja":[1]
Allekirjoittaneet todistaa valaehtoisesti, että Voikkaan salimestari Schmitz on väkivaltaisesti raiskannut meidät. Allekirjoituksena: Paperin lajittelijat.
Marraskuun alussa työntekijät kävelivät suoraan salimestarin luo ja saattelivat tämän ulos paperitehtaalta. Kolme työläismiestä retuutti Schmitziä rinnasta ja kehotti tätä lähtemään. Schmitz lopulta poistui nimismiehen ja ammattitarkastajien kanssa.[2] Yhtiön johto reagoi Schmitzin salista poistamiseen erottamalla yhteensä 25 työläistä.[2][4]
Seuraavana päivänä Voikkaalla oltiin lakossa. Voikkaan tehtaan kahdeksansataa työntekijää menivät lakkoon. Lakkoilu laajeni myös Kuusankosken tehtaalle ja Kymin tehtaalle. Yhdistykset kautta maan nousivat tukemaan lakkoa tässä kohtaa.[5]
Schmitz poistui tehtaalta marraskuun 9. päivänä oman turvallisuutensa takia.[2]
Yhtiö tukahduttaa työtaistelun
muokkaaLakko oli rauhallinen, mutta Kymi-yhtiön johto päätti kutsua virkavallan apuun. Voikkaalle nimismiehen avuksi saapui kymmenen poliisia. Viipurin läänin kuvernööri saapui paikalle ja päätti murskata lakot kovin toimenpitein. Tehtaille tuotiin santarmeja, Valkealan työväenyhdistys lakkautettiin ja sen puheenjohtaja Frans Tila ja rahastonhoitaja J. A. Domin pidätettiin. Pidätetyt vapautettiin myöhemmin, mutta kovat toimet ehtivät herättää valtakunnallista huomiota. Sosialidemokraattinen puolue tuomitsi työnantajan toimet jyrkästi.[2]
Työväki ehdotti yhtiölle sovinto-oikeuden perustamista erotettujen työntekijöiden kohtalon ratkaisemiseksi, mutta yhtiö kieltäytyi. Sovittelijoiden neuvoista huolimatta yhtiö erotti kaikki Voikkaan ja Kuusankosken lakkolaiset ja hääti yhtiön vuokralla ja sen maille talon rakentaneet kodeistaan. Muualta tulleita työntekijöitä palkattiin lakkolaisten tilalle.[2]
Lakko päättyy
muokkaaNuorilla työväenyhdistyksillä ei ollut varaa maksaa jäsenilleen lakkoavustuksia ja lakko alkoi kuivua kassaan. Alkuvuodesta 1905 Kymintehtaan yhdistys salli jäsentensä palata töihin. Virallisesti lakko päätettiin vasta lokakuussa 1905, mutta tehtaat olivat toimineet täysillä jo alkuvuodesta lähtien.[1] Lopulta noin 200 työntekijää sai lähteä tehtailta lakkoilun takia.[2]
Työntekijät hävisivät lakon. Häviöstä huolimatta lakon on katsottu vaikuttaneen työväen järjestäytymiseen ja motivaatioon.[1][2][5] Seppo Aalto katsoo Kapina tehtailla -teoksessaan, että Voikkaan lakko loi pohjaa alueen rankoille taisteiluille vuoden 1918 sisällissodassa.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j Suomen ensimmäinen #metoo –tapaus vuodelta 1904 – "Voikkaan pillulakosta" kohisi koko Suomi Yle Luovat sisällöt ja media. 6.1.2021. Viitattu 31.5.2025.
- ↑ a b c d e f g h i j Aalto, Seppo: Kapina tehtailla: Kuusankoski 1918. Siltala, 2018. ISBN 9789522346247
- ↑ a b PÄIVÄLEHTI. HELSINGIN SANOMAT 100 vuotta sitten | Mitä seurasi, kun mestari Schmitz Voikkaan tehtaan naisia kähmi Helsingin Sanomat. 16.11.2004. Viitattu 31.5.2025.
- ↑ a b c Kiiskinen, Aura: Vuosikymmenien takaa, s. 62. Petroskoi: Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan valtion kustannusliike, 1957.
- ↑ a b c d Voikkaan lakko 1904 ja sen vaikutus työläisnaisten siveellisyyskysymykseen Suomessa Tiedelehti Hybris. Viitattu 31.5.2025.
Aiheesta muualla
muokkaa- Voikan lakko (Internet Archivesta, tallennettu 11.10.2009
Kirjallisuutta
muokkaa- Aalto, Seppo: Kapina tehtailla, s. 30-35. Siltala, 2018. ISBN 9789522346247
- Strengell, Lauri: Taistelu siveellisyyden puolesta? : Voikkaan lakko 1904-1905. (Pro gradu -tutkielma) Joensuun yliopisto, 2005. Teoksen verkkoversio.
- Vuolle-Selki, Tuula: Pillulakko - Voikkaan naiset siveellisyytensä puolustajina 1904. Reuna, 2024. ISBN 978-952-355-213-5