Vladimir Golovin
Vladimir Ivanovitš Golovin (ven. Влади́мир Ива́нович Голови́н, 16. heinäkuuta 1835 Pihkova – 7. maaliskuuta 1892 Pietari) oli venäläinen runoilija ja kääntäjä[1].
Vladimir Golovin syntyi virkamiesperheeseen[2]. Hän kävi lukion Pihkovassa ja valmistui Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1858. Vuodesta 1859 lähtien Golovin työskenteli Suomen valtiosihteerinvirastossa Pietarissa, josta hän jäi eläkkeelle todellisena valtioneuvoksena vuonna 1884. Vuosina 1861–1886 hän omisti yhden Pietarin parhaista kirjapainoista.[1]
Golovin julkaisi vuodesta 1861 lähtien runoja, käännöksiä ja artikkeleita. Hänen humoristinen, uskonnollinen ja isänmaallinen runoutensa on retorista ja kaavamaista. Golovinin suomesta ja ruotsista tekemät venäjännökset ovat laadukkaita ja usein laajoilla esipuheilla ja kommenteilla varustettuja.[1] Suomalaisista kirjailijoista hän käänsi muun muassa Runebergia ja Topeliusta. Venäjän lehdistössä Golovin esiintyi Suomen oikeuksien puolustajana.[2] Vuonna 1891 hän julkaisi teoksen Lehtiä Suomen nykyisyydestä ja entisyydestä (Listki iz nastojaštšego i prošlogo Finljandii),[1] joka käännettiin suomeksi ja ruotsiksi[3].
Suomennettu teos muokkaa
- Lehtiä Suomen nykyisyydestä ja entisyydestä: Suomen suurruhtinaskunnan nykyinen valtiollinen asema: historiallis-polemillinen esitys. Suom. Pietari Jamalainen. Porvoo: Werner Söderström, 1891.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Russkije pisateli 1800–1917, tom 1, s. 612–613. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1989.
- ↑ a b Vladimir Golovin. Uusi Suometar, 9.3.1892, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ E. G. Palmén: Kotimaan kirjallisuutta. Valvoja, 1/1892, s. 49–50. Artikkelin verkkoversio.