Viron korkein oikeus
Viron korkein oikeus (vir. Riigikohus) on Viron korkein tuomioistuin. Se on sekä muutoksenhakutuomioistuin (kassaatiotuomioistuin[1]) että perustuslakituomioistuin. Korkein oikeus sijaitsee Tartossa.
Historia
muokkaaItsenäisyyden aika (1919–1940)
muokkaaViron perustava kokous perusti Viron korkeimman oikeuden muutoksenhakutuomioistuimeksi 21. lokakuuta 1919. Tuomioistuimen ensimmäiset tuomarit olivat Kaarel Parts (presidentti), Paul Beniko, Rein Koemets, Jaan Lõo, Hugo Reiman, Martin Taevere ja Peeter Puusepp. Tuomioistuin piti ensimmäisen istuntonsa Tarton raatihuoneella 14. tammikuuta 1920. Kun valtaa keskitettiin 1935, Korkein oikeus siirrettiin Tallinnaan, jossa se sijaitsi tarkoitukseen remontoidussa rakennuksessa Wismari tänavilla.[2] Tuomioistuimen viimeinen istunto pidettiin 31. joulukuuta 1940, jolloin se hyväksyi Viron sosialistisen neuvostotasavallan määräyksen lopettaa toimintansa 1. tammikuuta 1941.[3]
Itsenäisyyden palauttamisen jälkeinen aika (vuodesta 1992)
muokkaaKun Viron neljäs perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä, siinä luotiin korkeimman oikeuden uudelleen perustamisen oikeudellinen perusta. Ensimmäiseksi presidentiksi nimitettiin Rait Maruste. Uudelleen perustettu tuomioistuin piti ensimmäisen istuntonsa Tarton raatihuonessa 27. toukokuuta 1993.[3]
Rakennus
muokkaaViron hallitus osoitti vuonna 1919 korkeimman oikeuden käyttöön Tarton Aia tänavilla olevan rakennuksen. Muutto lykkääntyi, sillä rakennuksessa neuvottelivat juuri Viron ja Venäjän edustajat. 2. helmikuuta 1920 rakennuksessa allekirjoitettiin Tarton rauhansopimus. Korkein oikeus toimi Aia tänavin rakennuksessa vuosina 1920–1935. Nykyisin rakennuksessa on koulu, Tartu Jaan Poska Gümnaasium.[4] Vuodesta 1935 lakkauttamiseensa saakka, vuoteen 1940, tuomioistuimen istunnot pidettiin Tallinnassa rakennuksessa nykyisellä Wismari tänavilla.[2]
Korkein oikeus muutti 1993 nykyiseen rakennukseen, joka on entinen kasarminsairaala osoitteessa Lossi 17.[5]
Korkeimman oikeuden presidentti
muokkaaNimittäminen
muokkaaKorkeimman oikeuden presidentin nimittää Riigikogu Viron presidentin esittelystä.[6] Tuomioistuimia käsittelevän lain §27 mukaan oikeuden presidentti nimitetään yhdeksäksi vuodeksi, eikä samaa henkilöä voi nimittää toiseksi peräkkäiseksi kaudeksi.[7]
Presidentit
muokkaaKorkeimmassa oikeudessa on sen toiminta-aikana ollut viisi presidenttiä:[3]
- Kaarel Parts (1919–1940)
- Rait Maruste (1992–1998)
- Uno Lõhmus (1998–2004)
- Märt Rask (2004–2013)
- Priit Pikamäe (2013-2019)
- Villu Kõve (vuodesta 2019)
Tuomarit
muokkaaNimitys
muokkaaKorkeimpaan oikeuteen voidaan valita kokenut ja tehtävänsä hyvin hoitanut juristi julkisen kilpailun kautta. Riigikogu nimittää siinä menestyneen korkeimman oikeuden presidentin esityksestä.[8]
Nykyiset tuomarit
muokkaaTuomioistuimessa on 19 tuomaria. Yleensä avoimena on kuitenkin vähintään yksi virka. Nykyiset tuomarit on lueteltu seuraavassa.[9]
- Priit Pikamäe – presidentti, perustuslakituomioistuimen puheenjohtaja ex officio
Hallinto-oikeus
muokkaa- Tõnu Anton – tuomari
- Indrek Koolmeister – tuomari
- Ivo Pilving – tuomari
- Jüri Põld – tuomari
Siviilituomioistuin
muokkaa- Ants Kull – tuomari
- Peeter Jerofejev – tuomari
- Henn Jõks – tuomari
- Villu Kõve – tuomari
- Malle Seppik – tuomari
- Jaak Luik – tuomari
- Tambet Tampuu – tuomari
Rikostuomioistuin
muokkaa- Hannes Kiris – tuomari
- Jüri Ilvest – tuomari
- Ott Järvesaar – tuomari
- Eerik Kergandberg – tuomari
- Lea Kivi – tuomari
- Saale Laos – tuomari
Aiemmat tuomarit
muokkaa- Julia Laffranque – aiemmin hallinto-oikeuden tuomari (2004–2010), nykyisin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari
Eläkkeelle jääminen ja virasta luopuminen
muokkaaTuomioistuimia koskevan lain §99(1):n mukaan tuomarien eläköitymisikä on 68 vuotta, ja se koskee myös korkeimman oikeuden presidenttiä ja korkeimman oikeuden tuomareita.
Lain mukaan korkeimman oikeuden tuomarin voi vapauttaa virasta Riigikogu korkeimman oikeuden presidentin esityksestä, ja korkeimman oikeuden presidentin voi vapauttaa virasta Riigikogu Viron presidentin esityksestä.[7] Virasta vapauttamisen tulee perustua johonkin tuomioistuimia koskevan lain §99(1) esittämästä syystä.[10]
"(1) tuomari vapautettakoon virasta:
- 1) tuomarin pyynnöstä;
- 2) iän vuoksi;
- 3) sopimattomuudesta virkaan – kolmen vuoden kuluessa siitä kun on nimitetty virkaan;
- 4) terveydellisistä syistä, jos ne estävät toimimasta virassa
- 5) tuomioistuin lopetettaessa tai vähennettäessä tuomarinvirkoja;
- 6) jos poistuttuaan korkeimman oikeuden, oikeusministeriön tai kansainvälisen tuomioistuimen palveluksesta tai palattuaan kansainvälisestä siviilitehtävästä tuomarilla ei ole mahdollisuutta palata aiempaan tuomarinasemaan ja hän ei halua siirtyä toiseen tuomioistuimeen;
- 7) jos tuomari nimitetään tai valitaan tehtävään tai virkaan, joka ei noudata tuomarin tehtäville asetettuja rajoituksia;
- 8) jos ilmenee seikkoja, jotka lain mukaan estävät henkilön nimittämisen tuomariksi."
Osallistuminen kansainvälisiin organisaatioihin
muokkaa- Conference of European Constitutional Courts
- World Conference on Constitutional Justice
- Association of Councils of State and Supreme Administrative Jurisdictions of the European Union
- Venice Commission of Council of Europe
Lähteet
muokkaa- ↑ Tuomioistuinten toimivalta – Viro Euroopan oikeudellinen verkosto. Viitattu 22.1.2017.
- ↑ a b Eesti kohtu lugu – 1919–1940 8.1.2013. Estonian Courts. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi) (Youtube)
- ↑ a b c Riigikohus: Ajalugu Viron korkein oikeus. Viitattu 21.1.2017. (viroksi)
- ↑ Tartu rahu maja lugu Jaan Poska Gymnasium. Arkistoitu 21.8.2016. Viitattu 21.1.2017. (viroksi)
- ↑ Pilte Riigkohtust Viron korkein oikeus. Viitattu 21.1.2017. (viroksi)
- ↑ Perustuslaki, Riigiteataja.ee (viroksi)
- ↑ a b Kohtute Seadus (viroksi)
- ↑ Perutuslaki, Riigiteataja.ee (viroksi)
- ↑ Viron korkein oikeus: Tuomarit Viron korkein oikeus. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)
- ↑ English translation of Courts Act (Kohtute Seadus)] riigiteataja.ee. (englanniksi)