Viorica Ursuleac

Viorica Ursuleac (26. maaliskuuta 1894 Tšernivtsi – 23. lokakuuta 1985 Ehrwald, Itävalta) oli romanialainen sopraano. Richard Strauss arvosti häntä oopperarooliensa tulkitsijana. Ursuleac kasvoi musikaalisessa perheessä, ja hänet lähetettiin Wieniin, jossa hän opiskeli viisi vuotta. Hän sai sopimuksen Zagrebissa ja debytoi vuonna 1922 Charlotten roolissa oopperassa Werther. Bukarestissa pitämässään konsertissa kuningatar Maria huomasi Ursuleacin lahjakkuuden ja kuningatar alkoi tukea hänen kansainvälistä uraansa.

Viorica Ursuleac.

Viorica Ursuleacin kotitalo. Talon seinässä on muistolaatta.

Felix Weingartnerin välityksellä Ursuleac sai sopimuksen Wienistä. Kuultuaan kapellimestari Clemens Kraussin aloittavan johtotehtävät Frankfurtissa vuonna 1924 Ursuleac pyrki sinne, mutta kapellimestari ei pitänyt balkanilaisista laulajista. Ursuleac kuitenkin tuli Kraussin kuulemaksi väärällä nimellä ja sai sopimuksen. Lopulta Ursuleac ja Krauss avioituivat. Ursuleac sai tarjouksia useista muistakin oopperataloista, ja läheinen suhde hänelle muodostui varsinkin Dresdeniin. Siellä hän loi ensimmäisen neljästä Straussin sankarittaresta esittämällä Arabellan nimiroolin vuonna 1933. Myöhemmin Ursuleac esiintyi myös Friedenstagin (omistettu hänelle ja Kraussille), Capriccion ja Die Liebe der Danaen kantaesityksissä.

Ursuleac muutti vuonna 1930 Wieniin, jossa hänestä tuli Lotte Lehmannin kilpailija. Hän muutti vuonna 1935 Berliiniin ja sitten vuonna 1937 Müncheniin. Hän lisäsi uusia Straussin rooleja ohjelmistoonsa. Hän kantaesitti myös muiden säveltäjien, kuten Ernst Krenekin ja Eugen d'Albertin teoksia. Hänen ohjelmistoonsa kuului lisäksi Wagneria ja italialaisia rooleja.

Ursuleac teki vuonna 1934 esiintymisiä Covent Gardenissa. Hän levytti vuonna 1935 Berliinissä Richard Straussin oopperan Ariadne Naksoksessa tanskalaisen Helge Rosvaengen ja saksalaisen Erna Bergerin kanssa. Hänellä oli vaivaton ylärekisteri.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viorica Ursuleac Wikimedia Commonsissa