Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkila
Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkila (31. lokakuuta 1867 Aral-järven alue, Venäjä – 11. marraskuuta 1929 Tallinna, Viro) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkilan vanhemmat olivat kontra-amiraali Alexander Munck af Fulkila ja Helena Fredrika Catharina Juliana Helmcke ja puoliso vuodesta 1898 Rosa Langhammer. Munck toimi sotilasuransa alussa konduktöörinä Venäjän laivaston teknillisessä opistossa. Opiston jälkeen vuonna 1888 hänet ylennettiin aliluutnantiksi laivaston tykistöön. Luutnantiksi hän yleni 1893 ja palveli avomeritykkivene Otvažnyin tykistöupseerina matkalla Kronstadtista Tyynellemerelle 1894. Hänet ylennettiin alikapteeniksi 1896 ja hän toimi 1897 vanhempana tykistöupseerina panssarilaiva Imperator Nikolai I:llä Välimerellä. Jäseneksi merivoimien tykistökokeiden suunnittelukomiteaan Munck valittiin 1898, missä tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1906 saakka. Kapteeniksi Munck ylennettiin 1904 ja määrättiin vanhemmaksi tykistöupseeriksi panssaripatterilaiva Pervenetsille 1906 ja edelleen samanan vuonna koulutuspäällikön apulaiseksi Itämeren laivaston tykistökoulutusosastoon. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1913. Vuonna 1907 Munck ylennettiin everstiluutnantiksi ja määrättiin lippukomentajan tykistöupseeriksi tykistöharjoituseskaaderin esikuntaan. Everstiksi hän yleni 1911. Munck toimi loppuvuodesta 1913 vuoteen 1914 Itämeren laivanrakennustöiden tykistöosaston vastaavana johtajana, merkittynä 2. Baltian meriekipaasin upseeriluetteloihin. Eron sotapalveluksesta hän sai kenraalimajurina vuonna 1917.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkila Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 10.4.2020)