Viimeinen hieroglyfi

Clark Ashton Smithin novellikokoelma

Viimeinen hieroglyfi on vuonna 1994 julkaistu kokoelma Clark Ashton Smithin novelleja. Novellit on valinnut ja esipuheen kirjoittanut Markku Sadelehto. Kokoelman tarinat ovat suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Mukana on 15 fantasianovellia, joista suurin osa kuuluu Zothique- tai Hyperborea-sarjoihin.

Viimeinen hieroglyfi
Kirjailija Clark Ashton Smith
Kansitaiteilija Jukka Murtosaari
Kieli suomi
Genre fantasia, miekka ja magia, kauhu
Kustantaja WSOY
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 306
ISBN 951-0-19571-5
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sisältö muokkaa

  • ”Laulavan liekin kaupunki” (The City of the Singing Flame, 1931)
  • ”Saturnuksen portti” (The Door to Saturn, 1931)
  • ”Valkoinen mato” (The Coming of the White Worm, 1941)
  • ”Jäädemoni” (The Ice-Demon, 1933)
  • ”Viimeinen loitsu” (The Last Incantation, 1930)
  • ”Malygriksen kuolema” (The Death of Malygris, 1934)
  • ”Kaksoisvarjo” (The Double Shadow, 1939)
  • ”Xeethra” (Xeethra, 1934)
  • ”Kuolleiden jumala” (The Charnel God, 1934)
  • ”Musta seitti” (The Dark Eidolon, 1935)
  • ”Viimeinen hieroglyfi” (The Last Hieroglyph, 1935)
  • ”Noitien Naat” (Necromancy in Naat, 1935)
  • ”Adomphan puutarha” (The Garden of Adompha, 1938)
  • ”Kiduttajien saari” (The Isle of the Torturers, 1933)
  • ”Ennustuksen hirviö” (The Monster of the Prophecy, 1932)

Vastaanotto muokkaa

Aikakoneen arviossa Juhani Hinkkanen kuvaa Sadelehdon novellivalintoja ensiluokkaisiksi. Novellit ovat mieleenpainuvia ja kokoelma onkin parhaimmillaan, jos sen lukee pitkän ajan kuluessa muutama novelli kerrallaan. Hinkkasen mukaan Smithin tyyliä ”on moni yrittänyt jäljitellä mutta harva on siinä onnistunut”. Myös suomennos on kohtalainen, joskaan kääntäjät eivät täysin ole onnistuneet toisintamaan Smithin ”värikästä sanaryöpytystä”.[1]

Jyrki Tudeer kirjoitti Spin-lehden arvostelussaan, että kokoelman arvot ovat ennen muuta historiassa. Smithin tarinankerronnasta puuttuu H. P. Lovecraftin ”kiehtova salamyhkäisyys”. Tudeer jää monen novellin kohdalla kaipaamaan jännitettä ja ennalta-arvaamattomuutta. Kokoelmassa on kuitenkin arvostelijaa kiehtovia novelleja: ”Laulavan liekin kaupunki”, ”Kuolleiden jumala”, ”Viimeinen hieroglyfi” ja ”Noitien Naat”.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Hinkkanen, Juhani: Viimeinen hieroglyfi Aikakone. 3/1995. Viitattu 2.4.2017.
  2. Tudeer, Jyrki: Viimeinen hieroglyfi. Spin 1/1995.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.