Viertotie
Viertotie (ransk. chaussée) on kivi- tai sepelipäällysteisen (valta)tien vanha nimitys.[1][2]
Viertoteitä tehtiin vilkkaan liikenteen tai raskaiden kuormien vuoksi. Kantava aluskerros oli kiviä tai karkeaa soraa ja 0,3–0,5 metriä paksu. Päällyste tehtiin pienistä luonnonkivistä tai sepelistä ja tiivistettiin raskaalla jyrällä.[2]
Nimistössä
muokkaaHelsinkiin johtaneet suuret valtatiet ovat olleet nimiltään Läntinen viertotie (nyk. Mannerheimintie) ja Itäinen viertotie (nyk. Hämeentie)[3], ruotsinkielisiltä nimiltään Västra Chaussén ja Östra Chaussén. Ne kivettiin 1860-luvulla.[4] Helsingissä on edelleen Etelä-Haagassa katu nimeltä Vanha viertotie.
Lähteet
muokkaa- ↑ MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. Hakusana viertotie. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
- ↑ a b Tietosanakirja, osa 10. Hakusana viertotie. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1919. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.1.2012).
- ↑ Tietosanakirja, osa 3, s. 278. Hakusana Helsinki ja karttaliite. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.1.2012).
- ↑ Helsingin ympäristöhistoria: 1850, Liikenne helsinki.fi. Viitattu 22.2.2016.