Victor Gabriel Gilbert

Victor Gabriel Gilbert (13. helmikuuta 1847 Pariisi – 21. kesäkuuta 1933 / 1935) ^[1] oli ranskalainen taidemaalari. Hänet tunnetaan Pariisia kuvaavista maalauksistaan joissa keskittyi erityisesti markkinanäkymiin kaupungin halleilla ja kaduilla. ^[2] ^[3]

Puusepän pojaksi syntyneestä Gilbertistä piti tulla myös puuseppä, mutta jo varhain havaitut piirtäjän lahjat näyttivät tien toiseen ammattiin. Vanhemmilla ei ollut varaa kouluttaa poikaansa ja kolmetoistavuotiaana hän meni koristemaalarin oppipojaksi. Samaan aikaan hän kävi Jules Gabriel Levasseurin iltakursseilla. Iltakurssit jäivät hänen ainoaksi taiteelliseksi koulutuksekseen. Tätä voi pitää myös hänelle etuna: hän ei saanut opetusta missä olisi pitänyt keskittyä historiamaalaukseen tai antiikin mytologiaan, vaan hän saattoi ottaa aiheensa hyvin tuntemiltaan Pariisin kaduilta. ^[3] ^[4]

Gilbert debytoi vuonna 1873, vain vuotta ennen impressionistien ensimmäistä näyttelyä. 1870- luvun puolivälissä varakas taidekauppias Père Martin otti Gilbertin suojatikseen yhdessä muiden lupaavien nousevien kykyjen kanssa. Nyt Gilbert saattoi lopettaa koristemaalarin työnsä ja keskittyä pelkästään taiteeseen. Hän saavutti ostavan yleisön suosion, sillä hänen realistiset työnsä esittivät asioita, jotka olivat heille tuttuja. ^[4]

Myös valtiovalta kiinnostui Gilbertin töistä. Hänen kalamarkkinoita esittävä työnsä palkittiin hopeamitalilla ja valtio osti vuosina 1880 ja 1884 hänen töitään. Kriitikot sanoivat että Gilbert tekee maalaustaiteessan Pariisille saman kuin Émile Zola romaaneissaan, eli kuvaa kaupunkia ja sen elinvoimaa ja eteenpäinmenoa. ^[4]

Uran aikana Gilbertin tyyli kehittyi. Hän ei täysin hylännyt porvariston suosimia aiheita, kuten teos Kukkien myyjä osoittaa, mutta se linkitti häntä myös kohtim impressionisteja. Hänen värien käyttönsä muuttui kohti kirkkaampia värejä, toisin kuin realistit, jotka suosivat tummempia sävyjä paletissaan. Näyttelyitä hän piti Pariisin ohella myös Lontoossa. ^[4] ^[5]

Gilbert sai uransa varrella mitalin ohella muitakin huomionosoituksia. Hänestä tuli kunnialegioonan ritari vuonna 1897 ja hän sai Prix Bonnatin vuonna 1926. Viimeisen näyttelynsä hän piti vuonna 1933. Hänen kuolinvuodestaan on kaksi eri tietoa, joko vuosi 1933 tai 1935. ^[4] ^[1]