Vico Magistretti

Vico Magistretti (6. lokakuuta 1920 Milano19. syyskuuta 2006) oli italialainen arkkitehti ja teollinen muotoilija, joka tunnettiin erityisesti huonekaluistaan ja valaisimistaan.[1]

Milanolaisen arkkitehtisuvun vesaksi syntynyt Vico Magistretti aloitti isoisänsä ja isänsä ammattiin opiskelun Politecnico di Milanossa 1930, mutta joutui sotaan. Hän karkasi asepalveluksesta ja asui maanpakolaisena Sveitsissä. Siellä hän opiskeli Lausannen italiankielisillä yliopistokursseilla ja tapasi esikuvakseen muodostuneen humanistiarkkitehti Ernesto Nathan Rogersin. Hän pääsi mukaan arkkitehtiryhmään, joka suunnitteli sodassa vaurioituneen Milanon QT8-kaupunginosan uudelleenrakentamista. Magistretti vastasi alueen runolliseksi kuvatun pyöreän kirkon suunnittelusta yhdessä Mario Tedeschin kanssa.[1]

Magistretti valmistui arkkitehdiksi 1945 ja työskenteli sitten isänsä toimistossa yhdessä arkkitehti Paolo Chessan kanssa. Milanon kaupunkisuunnittelutehtävistä hän siirtyi 1950-luvulla vähitellen sarjatuotettujen huonekalujen ja valaisinten suunnittelijaksi, tilaajinaan erityisesti Cassina mutta myös Artemide, suomalainen Asko, Fritz Hansen, Kartell, Oluce ja Schiffini. Hänen ensimmäisiä menestystuotteitaan oli Cassinalle suunniteltu olkipunosta käyttävä Carimate-tuoli, jossa yhdistyivät maalaisperinne ja urbaani hienostuneisuus ja jossa nähdään myös skandinaavisia vaikutteita.

Vico Magistretti sai Compasso d'Oro -palkinnon 1967 ja 1979 ja lisäksi muun muassa kultamitalin vuoden 1951 Milanon triennaalissa ja Grand Prix’n vuoden 1954 triennaalissa. Kaksitoista hänen työtään on otettu New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin. Magistretti opetti Lontoon Royal College of Art -oppilaitoksessa ja Milanon Domus-akatemiassa.

TuotantoaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Magistrettin muistokirjoitus, The Guardian 18.10.2006. Viitattu 4.5.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Vico Magistretti