Vetopuhallin on höyryveturin nokikaapissa oleva metallinen, ylöspäin kapeneva putki jonka alapäähän on sijoitettu sylinterien poistohöyryputkien päät.

Putken yläpuolella on suoraan savupiippuun johtava, hiukan väljempi metalliputkesta tehty niin ikään ylöspäin kapeneva vetosuppilo. Näiden putkien välillä on tarkkaan mitattu aukko. Poistohöyry kohoaa paineen johdosta pitkin putkea ja edelleen vetosuppiloon ja savupiipusta ulos eli pienimmän vastuksen tietä, mutta koska kavennus lisää vastusta niin virtausnopeus nousee ja täten ns. ejektori-ilmiön johdosta syntyvä veto pyrkii muodostamaan nokikaappiin tyhjiötä joka puolestaan säätelee tuliputkien vetoa suurin piirtein itsetoimivasti poistuvan höyryn määrän eli käyttötarpeen mukaan.

LWR6 -veturin nokikaappi avattuna huoltoa varten; alhaalla sylintereistä tulevat poistohöyryputket, niiden yhdyspisteessä vetopuhallin jonka yläpuolella piippuun johtava vetosuppilo. Väliin jäävä ohut putki on apulietsoin.

Tussahtelevat äänet, jotka kuuluvat höyryveturin lähtiessä liikkeelle ovat juuri vetopuhaltimen poistohöyrypurkauksia. Ne saavat vaihtelevan kaikupohjan nokikaapista ja savupiipusta, mikä piippujen eri tavoin kulumalla muotoutuneista sisuksista johtuen aiheuttaa osaltaan sen, että jokaisen höyryveturin ääni on yksilöllinen.

Koska järjestelmä toimii vain valtaventtiilin auki ollessa, on olemassa myös höyryllä toimiva käsiohjauksinen apulietsoin eli sutari jolla vetoa voidaan lisätä myös veturin seistessä, mikä on tarpeen mm. rakennettaessa tulipesällistä liikkeelle lähtöä varten.

Lähteet

muokkaa
  • Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden hoito