Verryttelypuku on kevyt, yläosasta ja housuista koostuva asu, jota käytetään liikunnan ja kilpaurheilun yhteydessä, etenkin verryttelyssä. Lisäksi sen käyttö on yleistynyt vapaa-ajan asuna.

Verryttelypuku
Verryttelytakki
Verryttelyhousut

Verryttelypuku on yleensä joustavaa neulekangasta, joka on valmistettu puuvillasta (esim. college-asu), polyesteristä (esim. fleece) tai polyamidista eli nailonista. Yläosa voi olla vetoketjulla suljettava takki tai pään yli vedettävä pusero tai huppari. Housuosa kiristyy vyötärölle joustinneuleisen resorin, joustonauhan tai käsin solmittavan kiristysnyörin avulla. Joustavaa resoria käytetään verryttelypuvussa usein myös kauluksessa, hihansuissa, takin helmassa ja lahkeiden alaosassa.[1] Taskuja on verryttelypuvussa vähän jos ollenkaan.

Verryttelypukuja valmistavat urheiluasustevalmistajat kuten Adidas, Asics, H&M, Jack & Jones, Nike, Puma ja Kappa.[2] Muiden urheilu- ja vapaa-ajan vaatteiden tavoin valmistajan logo ja muut bränditunnisteet (esim. Adidaksen kolme raitaa) ovat usein korostetun näkyviä. Lisäksi verryttelyasuissa on 1980-luvulta alkaen saattanut olla englanninkielisiä koristetekstejä, jotka eivät välttämättä tarkoita juuri mitään[3].

Historiaa

muokkaa

Ensimmäisenä verryttelypuvun esitteli ranskalainen urheiluvälinevalmistaja Le Coq Sportif vuonna 1939. Se kehitettiin yleisurheilijan kilpailuasun päällä käytettäväksi vaatekerraksi, pidettäväksi yllä ennen ulkoilmassa tapahtuvaa kilpailusuoritusta ja sen jälkeen.[1][4]

Verryttelypukujen tyyli on vaihdellut aikakauden muodin, urheilulajin ja alakulttuurin mukaan. Erityyliset verryttelypuvut ovat suosittuja muun muassa hip hop -kulttuurin piirissä.[1] Verryttelypuku on antanut vaikutteita muille vapaa-ajan asuille, kuten pyjamalle, lastenvaatteille ja aikuisten ”oloasuille”.


Verryttelypuku Suomessa

muokkaa

Suomen yleisurheilumaajoukkue käytti yhtenäistä verryttelypukua ensimmäistä kertaa Suomi-Ruotsi -maaottelussa 1927. Perinteistä Suomi-verryttelyasua käytettiin ensimmäisen kerran Los Angelesin olympiakisoissa 1932. Paita oli sininen, ja siinä oli valkoiset hihansuut, vyötärönauha sekä vetoketjullinen valkoinen kaulus. Rinnassa luki valkoisin kirjaimin ”SUOMI”. Asua valmisti Suomen Trikoo tuotemerkillä Atlas. Viimeisen kerran perinteinen Suomi-verryttelypuku nähtiin Tokion olympiakisoissa 1964.[5]

Suomen Trikoon lisäksi suomalaisia verryttelypukuvalmistajia ovat olleet ainakin Finn-Lassie (1949–1988), Kaitila (1924–1986), Karhu (1916–2008), Kisapuku (1956–?), SOK:n trikootehdas (–1983), Terinit (1949–2013) ja Virke Oy (1945–2011).[6]

Verryttelypuku alkoi yleistyä suomalaisten miesten ja poikien, pian myös naisten ja tyttöjen monipuolisena vapaa-ajanasuna 1950-luvulla[7][8]. 1970-luvulle tultaessa sitä alettiin kouluissa edellyttää ulkoliikuntatuntien asuna keväisin ja syksyisin[9]. Vuonna 1987 Helsingin Ilmatorjuntarykmentti antoi ensimmäisenä Suomessa alokkaiden palvella kaksi ensimmäistä viikkoaan verryttelyasussa karkean sarkapuvun sijasta, Yhdysvalloista saadun esimerkin mukaisesti[10]. Puolustusvoimien sinisestä college-tyyppisestä verryttelypuvusta alettiin käyttää nimitystä ”smurffipuku” sinisten animaatiohahmojen mukaan. 2010-luvun loppupuolella se korvautui uudistetulla tuulipukumaisella mallilla[11].

Verryttelypukua kutsutaan ”verkkariksi” tai ”verrariksi” joskus yksikössä, joskus monikossa. Kuluneita verryttelyasuja käytetään Suomessa mukavina mutta epäesteettisinä kotivaatteina, mistä on syntynyt arkikielinen käsite ”pieruverkkari”[12].

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Abraha, Magdalene: The Tracksuit Has Been Evolving For Almost a Century Vice Media. 18.3.2021. Viitattu 23.7.2022.
  2. Global Tracksuit Market Retains Robust Growth BlueWeave. (2021, November 15). Financial Services Monitor Worldwide. 15.11.2021. Viitattu 23.7.2022. (Wikipedian Lähdekirjasto)
  3. Myllyneva, Arja: Lenkille, Erämaan Ruusu. Helsingin Sanomat, 12.5.1986, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  4. Williams, Jenessa: The history of the tracksuit Reader's Digest UK. 6.9.2021. Viitattu 23.7.2022.
  5. Riitta Forsman: Vanhat verryttelypuvut kysymuseolta.fi. 16.2.2016. Viitattu 13.8.2021.
  6. Lappalainen, Piippa & Almay, Mirja: ”Trikoo- ja neuleteollisuus”, Kansakunnan vaatettajat. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20864-7.
  7. Miehekästä mukavuutta kesäkausiksi. (Nimeämättömän tekstiiliteollisuustahon mainos.) Helsingin Sanomat, 30.5.1958, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
  8. Aiotteko autolla lomamatkalle? Tässä tule vihjeitä varusteista. Helsingin Sanomat, 11.4.1965, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
  9. Karttunen, Matti: Vain murto-osa oppilaista sanoo voimistelutunteja vastenmielisiksi. (Liikunnanopettajien järjestön edustajan mielipidekirjoitus.) Helsingin Sanomat, 24.1.1971, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
  10. It-alokkaat lättäjalkakoneeseen. Helsingin Sanomat, 12.6.1987, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
  11. Vähätalo, Eelis: Urheilevalla varusmiehellä on vaihtoehtoja. Ruotuväki, 5.10.2018. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.7.2022.
  12. Pieruverkkari on ekoteko Hämeen Sanomat. 10.7.2018. Viitattu 23.7.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.