Avaa päävalikko

Venäjäntoy on FCI:n ryhmään 9 (Seurakoirat ja kääpiökoirat) kuuluva rotu. Rodun aikaisempia nimityksiä ovat venäjäntoyterrieri, venäjänkääpiökoira ja pitkäkarvainen Moskovan kääpiöterrieri. Rodun ensimmäinen suomenkielinen rotumääritelmä julkaistiin 1988. Vuonna 2018 venäjäntoyta rekisteröitiin Suomessa 21 pentuetta[2] (59 pentua), ja 18 tuontikoiraa [3]. Rodun suosio on kasvamassa muiden kääpiörotujen tapaan.

Venäjäntoy
Russian Toy Terriers.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Venäjä
Määrä Suomessa rekisteröity 1 273[1]
Rodun syntyaika lyhytkarvainen 1800-luku, pitkäkarvainen 1950-luku
Alkuperäinen käyttö seurakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Muita nimityksiä Toitsu
FCI-luokitus ryhmä 9
Ulkonäkö
Paino korkeintaan 3 kg, ihanne 2,3 kg
Säkäkorkeus 22–27 cm, ihanne 25 cm
Väritys Hyväksytyt värit ovat musta, maksanruskea, sininen tai liila ja näissä kaikissa punaruskeat (tan)merkit; punainen mustin, sinisin, maksanruskein tai liilanvärisin karvankärjin; punainen; kellanruskea; kermaväri. Kirsun väri sointuu karvapeitteen väriin.

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Venäjäntoy on pieni, elegantti ja korkearaajainen koira, joka on mittasuhteiltaan neliömäinen. Hyväksytyt värit ovat musta, maksanruskea, sininen tai liila ja näissä kaikissa punaruskeat (tan)merkit; punainen mustin, sinisin, maksanruskein tai liilanvärisin karvankärjin; punainen; kellanruskea; kermaväri. Kirsun väri sointuu karvapeitteen väriin. Säkäkorkeus uroksilla ja nartuilla on 22–27 cm, ihannearvo on 25 cm. Ihannepaino on 2,3 kg, korkeintaan 3 kg sekä uroksilla että nartuilla.

Luonne ja käyttäytyminenMuokkaa

Luonteeltaan venäjäntoy on eloisa, utelias ja temperamenttinen koira; se ei saa olla aggressiivinen eikä arka. Venäjäntoy on ympäristöstään kiinnostunut, omistajalleen uskollinen koira, joka tarvitsee pienestä koostaan huolimatta riittävästi liikuntaa, aktivointia sekä hyvän peruskoulutuksen. Lyhyt- ja pitkäkarvaisen rotumuunnoksen luonteet eivät eroa toisistaan, vaan erot ovat yksilökohtaisia. Jalostustyön ansiosta rotu on terrieritaustastaan huolimatta nykyään enemmän seurakoiramainen, mutta edelleen herkkä haukkumaan. Seurakoiramaisuudesta huolimatta, rodulla saattaa myös esiintyä riistaviettisyyttä. Venäjäntoy on pienestä koostaan huolimatta monipuolinen harrastuskoira, jonka kanssa voi harrastaa muun muassa agilityä, rallytokoa, tokoa ja näyttelyitä.

Yleisimmät asiat terveydestäMuokkaa

Rodulla esiintyy lähes kaikkia muillakin kääpiökoirilla yleisesti tavattuja sairauksia. Rotua on pidetty melko terveenä rotuna, mutta terveystutkimuksien määrän lisääntymisen myötä on rodun terveystilanteesta saatu enemmän tietoa. Yleisimmät sairaudet ovat patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaanmeno), silmäsairaudet, sydänsairaudet, epilepsia, kivesviat ja hammasongelmat.

Rodun terveydentilasta saataisiin lisätietoa tutkituttamalla niin jalostukseen käytettäviä, kuin myös kotikoiria virallisesti. Jalostukseen käytettävät urokset ja nartut suositellaan tutkituttamaan silmien ja polvien osalta ennen astutusta. Virallisen silmä- ja polvitutkimuksen saadakseen koiran tulee olla täyttänyt 12 kk. Jalostukseen käytettävät koirat olisi syytä tutkia aina ennen astutusta, sillä nuorena annetut terveystutkimustulokset voivat muuttua iän myötä.

Rotu on pienen kokonsa vuoksi altis murtumille ja traumatyyppisille onnettomuuksille.

Venäjäntoyden hampaat vaativat säännöllistä hoitoa. Maitohampaiden vaihtumista pysyviin on hyvä seurata, sillä yleisesti maitokulmahampaat eivät irtoa itsestään vaan vaativat eläinlääkärillä käyntiä. Eläinlääkäri poistaa vaihtumatta jääneet maitohampaat anestesiassa. Venäjäntoylle kertyy myös hammaskiveä ja hampaita tulisikin säännöllisesti harjata. Säännölliset hammaskivenpoistot eläinlääkärissä ovat muiden pienten rotujen tapaan yleisiä myös venäjäntoylla. Hampaita harjaamalla voi hammaskivenpoiston käyntiväliä pidentää merkittävästi. Rodulla esiintyy myös purentavikoja.

HistoriaMuokkaa

Rotu on kehitetty Venäjällä 1800–1900 luvun vaihteessa käyttäen apuna Saksasta ja Englannista tuotuja manchesterinterriereitä. Älykäs ja temperamenttinen koira alkoi pian kiinnostaa venäläistä aatelistoa, jolloin alkoi rodun todellinen nousu. Loppujen lopuksi pennut olivat niin kalliita, että tavallisella kansalla ei ollut niihin varaa. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäjäntoy hävisi kokonaan tunnettuna rotuna.

1950-luvulla kasvattajat alkoivat jälleen kiinnostua pienistä seurakoirista, jonka seurauksena jalostettiin lyhytkarvaisen lisäksi tuolloin hinnaltaan edullisempi pitkäkarvainen rotumuunnos. Pitkäkarvaisen venäjäntoyn jalostuksen on saattanut alkuun koirankasvattaja Jevgenia Fominitšna Žarova Moskovassa.

Lyhytkarvaisen venäjäntoyn tiedetään varmuudella osallistuneen Pietarissa koiranäyttelyyn jo vuonna 1874.

Rotu SuomessaMuokkaa

Ensimmäiset rekisteröidyt venäjäntoyt saapuivat Suomeen 1980-luvun puolivälin jälkeen ja ensimmäinen pitkäkarvainen moskovankääpiöterrieri rekisteröitiin Suomessa vuonna 1988. Koira oli nimeltään Black-Champion-Bonaparte. Samana vuonna rekisteröitiin Virosta tuotu pitkäkarvainen narttu Ste-Shihu. Molemmat koirat olivat väriltään täysin mustia, joka tuolloin oli vielä rotumääritelmässä sallittu väri.

Rotu kuului ensin kääpiökoiriin, mutta siirrettiin myöhemmin terrieriryhmään. Koirat olivat pitkäkarvaisia ja Suomen Kennelliitto rekisteröi ne rotunimellä; pitkäkarvainen Moskovan kääpiöterrieri.

Kun ensimmäiset lyhytkarvaiset rekisteröitiin maassamme vuonna 2000 Kennelliitto vaihtoi nimen venäjäntoyterrieriksi. Vuonna 2006 FCI-hyväksynnän myötä rotu siirtyi terrieriryhmästä takaisin ryhmään yhdeksän ja uudeksi rotunimeksi tuli Russian Toy (Russkiy toy), jonka suomennos oli ensin venäjänkääpiökoira. Venäjänkääpiökoira nimestä kuitenkin luovuttiin SKL:n hallituksen päätöksellä ja vuonna 2007 rotunimeksi tuli Suomessakin venäjäntoy.

Marraskuussa 2017 FCI hyväksyi venäjäntoyn viralliseksi roduksi ja samalla rotu sai CACIB oikeuden ja uusi rotumääritelmä julkaistiin englanniksi. Elokuussa 2018 valmistui rotumääritelmän suomennos.

Nykyään venäjäntoyta rekisteröidään vuosittain noin 100 yksilöä. Venäjäntoy on varsin pitkäikäinen, jotkut yksilöt ovat eläneet jopa 16-vuotiaiksi.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa