Velisurmaaja
Velisurmaaja on suomalainen kansantaru ja tämän tarun päähenkilö. Tarussa on suomalaisessa kansanperinteessä melko harvinaisia maailmanlopun kuvauksia.
Tarun eri versiot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Poika tulee äitinsä tai siskonsa luokse. Äiti tai sisko kysyy, miksi pojan saappaat ovat kuraiset. Poika vastaa sotkeneensa kenkänsä työnteossa. Äiti tai sisko kysyy, miksi pojan vaatteet ja miekka ovat veriset. Poika sanoo tappaneensa veljensä. Motiiviksi henkirikokselle hän sanoo joko: "Haukkui minua huoran pojaksi" tai mustasukkaisuuden: "Mintähen naistani nauratteli". Nainen kysyy, minne poika nyt joutuu. Poika sanoo menevänsä muille maille. Nainen kysyy pojalta yksitellen, miten hän aikoo auttaa kutakin perheenjäsentä. Poika ei osaa auttaa ketään, vaan sanoo perheen joutuvan kurjuuteen tai kiertolaisiksi.
Nainen kysyy lopuksi, milloin poika tulee takaisin. Poika ilmoittaa, että ei milloinkaan. Hän ei kuitenkaan sano tätä suoraan, vaan kertoo maailmanloppuun liittyviä ilmiöitä, ja sanoo palaavansa kun ne koittavat. Eri tarun versioissa erilaisia maailmanloppuun liittyviä ilmiöitä ovat höyhenen uppoaminen veteen, kiven kelluminen tai pyöriminen veden pinnalla, auringon paistaminen veden pohjasta tai pohjoisesta, tulen leimahdus idästä, taivaalta satava tuli, taivaan torvien soitto ja väriä vaihtavat linnut; valkeneva korppi ja mustuva hanhi. Selvästi kristillisiä aineksia ovat viimeinen tuomio ja Jeesuksen palaaminen.
Velisurmaaja-kansantarun kaltaista tarinaa on kerrottu Britteinsaarilla, missä se on tunnettu Edwardin balladina. Balladissa äiti kysyy pojaltaan, miksi tämän miekka on tahriutunut vereen. Poika valehtelee veren olevan hänen haukkansa verta, mutta lopulta myöntää surmanneensa veljensä. Pojan vaimo, lapset ja äiti joutuvat tarinassa heitteille. Myös Edwardin balladissa surmattu sukulainen sekä muut yksityiskohdat vaihtelevat.[1] Skandinaviassa tunnetaan myös vastaava kertomus Sven i rosengård. Tässä tarinassa on mukana muiden piirteiden lisäksi myös viittaukset maailmanloppuun, esimerkiksi valkeneva korppi sekä mustuva joutsen.[2]
Katso myös muokkaa
Sanat muokkaa
Kantelemusic.com: [1]
Lähteet muokkaa
- Suomen Kansan Vanhat Runot: esimerkiksi runot VI1 399, VIII 170, XIII1 1341
Viitteet muokkaa
- ↑ Francis James Child, English and Scottish Popular Ballads, "Edward" sacred-texts.com.
- ↑ E.G. Geijer: Sven i rosengård skjaldesang.dk.