Veikko Marttinen

Veikko Kalmari Marttinen (1. joulukuuta 1917 Helsinki23. maaliskuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari. Marttinen oli Taiteilijaliitto 58:n perustajajäseniä sekä Taidemaalariliiton ja Kuvataiteilijasenioreiden jäsen. Hän asui Lallukan taiteilijakodissa vuosina 1957–2003.

Taiteilijaliitto 58:n jäseniä liiton ensimmäisessä näyttelyssä Helsingin Taidehallissa. Etualalla taiteilijat Unto Koistinen ja Veikko Marttinen, taempana vasemmalla rouva Kanerva, Rolf Sandqvist ja oikealla rouva Marttinen (Nora Mäkinen).

Marttinen sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1968.

OpinnotMuokkaa

Marttinen opiskeli 1930-luvulla ensin Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

Taiteellisesta työstäMuokkaa

Taiteellisen debyyttinsä Marttinen teki vuonna 1949 Helsingissä. Tämän jälkeen hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa kotimaisissa taidenäyttelyissä sekä kansainvälisesti muun muassa Ruotsissa, Ranskassa, Kiinassa, Saksassa, Brasiliassa ja Monacossa. Tuotteliaan uran seurauksena Marttisen teoksia on päätynyt lukuisiin yksityiskoteihin, toimitiloihin ja taidekokoelmiin. Julkisesti esillä olevista teoksista merkittävimpiä ovat Pohja-yhtymän (nyk. Lähitapiola) pääkonttoriin toteutetut seinämaalaukset, Ateneumin taidemuseossa esillä oleva Taiteilija ja malli ja ortodoksiselle kirkolle vuosina 1955–1961 tehdyt ikonostaasit ja alttaritaulut.   

PerheMuokkaa

Veikko Marttisella oli viisi lasta ja useita lapsenlapsia. Hän oli naimisissa ensin Nora Mäkisen kanssa ja myöhemmin Ulla Marttisen (o.s. Malmivaara) kanssa.

Palkinnot ja kunniamaininnatMuokkaa

  • 4. palkinto valtion taidekilpailussa 1950
  • 3. palkinto valtion taidekilpailussa 1952
  • 2. palkinto valtion taidekilpailussa 1953
  • Kunniamaininta São Paulon biennaalissa 1957
  • Pyhän Karitsan ritarikunnan kunniamerkki 1961
  • 1. palkinto valtion taidekilpailussa 1965
  • Pro Finlandia 1968

LähteetMuokkaa

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.