Vatsassahautojat
Vatsassahautojat (Rheobatrachus) on australianhammaskonnien (Myobatrachidae) heimoon kuuluva sammakkoeläinten suku, johon kuuluu kaksi sukupuuttoon kuollutta lajia. Suku on saanut nimensä siitä, että molemmat lajit hautoivat poikasensa vatsassaan. Vatsassahautojia tavattiin vain pienellä alueella Itä-Australian sademetsissä.
| Vatsassahautojat | |
|---|---|
 Rheobatrachus silus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Sammakkoeläimet Amphibia |
| Lahko: | Sammakot ja konnat Anura |
| Heimo: | Australianhammaskonnat Myobatrachidae |
| Alaheimo: |
†Rheobatrachinae Heyer & Liem, 1976 |
| Suku: |
†Rheobatrachus Liem, 1973 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lajeista ensimmäinen löydettiin vuonna 1973. Vuonna 1979 sammakon tulevaisuuden uskottiin olevan turvattu suurten poikasmäärien takia, mutta jo myöhemmin samana vuonna täysikasvuiset yksilöt olivat kadonneet eikä yhtään yksilöä löydetty. Viimeinen tunnettu vatsassahautoja kuoli laboratoriossa vuonna 1983.
Vatsassa haudonta muokkaa
Vatsassahautojíen elinkierrossa oli niille ainutlaatuinen, erikoinen koukero, jossa jälkeläiset kehittyivät aikuisen vatsassa. Naaras nieli joko hedelmöittyneet munat tai nuijapäät, mutta sitä ei saada koskaan enää tietää. Munien tai toukkien sisältämät kemialliset aineet ilmeisesti lopettivat naaraan mahahappojen tuotannon. Kantaessaan poikasia naaras paastosi. Vatsa muuttui hautomoksi, kunnes poikaset "syntyivät" suun kautta. Tämän jälkeen naaraan ruoansulatus palasi normaaliksi. Sammakoiden kykyä lopettaa ja aloittaa mahahappojen tuotanto olisi voitu ehkä hyödyntää lääketieteessä mahahaavojen hoidossa, mutta tämä tilaisuus menetettiin sammakoiden myötä.
Lajit muokkaa
Vatsassahautojiin kuului kaksi lajia, vatsassahautojakonna Rheobatrachus silus ja pohjoinen vatsassahautojakonna Rheobatrachus vitellinus.
Lähteet muokkaa
- George C. McGavin: Lajinsa viimeiset, Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21182-2