Vasemmistokommunismi

Poliittinen aateryhmä

Vasemmistokommunismi on marxilainen suuntaus ja poliittinen liike, joka suhtautuu kriittisesti työväenliikkeen 1900-luvun valtavirtoihin: sosiaalidemokratiaan, Neuvostoliittoon sekä anarkismiin. Vasemmistokommunismia ei voi pitää yhtenäisenä poliittisena liikkeenä tai teoreettisena suuntauksena. Se on pikemminkin kollektiivinen nimitys erilaisille järjestöille ja teoreetikoille, jotka kritisoivat alusta lähtien Venäjän vuoden 1918 vallankumouksen käsiinsä kaapannutta bolsevikkipuoluetta ja Kominternia sekä arovsteli Neuvostoliiton talousjärjestelmää valtiokapitalismina tai ainoastaan kapitalismina sen säilyttäessä palkkatyön ja kauppatavaramuodon. Vasemmistokommunistit kyseenalaistavat kapitalistisen tuotantotavan yhteiskunnallisten suhteiden tai valtion parlamentaarisen demokratian rajojen sisällä tapahtuvat muutospyrkimykset ja tähtäävät vallankumouksen kautta syntyvään proletariaatin diktatuuriin. Valtaosa vasemmistokommunisteista eivät kuitenkaan tarkoita tällä Neuvostoliiton kaltaista puolueen diktatuuria vaan työväenluokan diktatuuria sosiaalisena rakenteena, joka vertautuu vastakohtana omistavan luokan tai toisin sanoen porvariston diktatuuriin kapitalistisessa yhteiskunnassa eikä erilaisiin yksipuoluejärjestelmiin. Keskeistä on ajatus siitä, ettei proletariaatin diktatuuri pyri vakiinnuttamaan työväenluokan valtaa vaan mahdollistaa sen itsensä ja kaikkien luokkien lakkautumisen. Vasemmistokommunistit painottavat myös proletaarista internationalismia hyläten teorian kommunismista yhdessä valtiossa. Teoreettisesti hyvin keskeinen on Marxin historiallinen menetelmäidealismin sekä voluntarisen aktivismin sijaan.

Vasemmistokommunismi jaetaan yleensä kahteen pääsuuntaukseen: enimmäkseen Saksassa ja Alankomaissa kehittyneeseen työläisneuvostokommunismiin ja Italialaisen kommunistisen vasemmiston teoria ja organisaatioperinteeseen, joka on kehittänyt aktiivisesti marxilaista puolueteoriaa sekä kapitalistisen ja kommunistisen yhteiskunnan historiallisia ja olemuksellisia kysymyksiä. Toisaalta myös esimerkiksi Venäjällä aina 1920-luvun puoleen väliin asti, Isossa-Britaniassa ja Bulgariassa kehittyi vasemmistokommunistisia virtauksia.

Tärkeimpiä vasemmistokommunistisia teoreetikkoja 1900-luvulla olivat mm. Herman Gorter, Anton Pannekoek, Otto Rühle, Karl Korsch, Paul Mattick, Amadeo Bordiga, Onorato Damen. Toisen maailmansodan jälkeisistä ajoista aina 2020-luvulle asti aktiivisia modernistiteoreetikkoja ovat esimerkiksi Gilles Dauvé ja Jacques Camatte (jotka ovat myötävaikuttaneet modernin kommunisointiteorian kehitykseen), mutta toisaalta myös Guy Debord on osa tätä perinnettä laajassa merkityksessä. Toisaalta monille vasemmistokommunisteille teoria ei ole yksilöiden vaan kommunistista liikettä edustavien kollektiivien tehtävä. Näitä järjestöjä ovat esimerkiksi Gruppe Internationaler Kommunisten (GIK), Internationalist Communist Tendency (ICT), sekä International Communist Current (ICC). 1920-luvun jälkeen vasemmistokommunismi on ollut pääosin marginaalinen yhteiskunnallinen liike, mutta sillä on ollut vaikutusta Frankfurtin koulukunnan, Situationistisen internationaalin, autonomisen marxilaisuuden sekä tiettyjen anti-kapitalististen anarkistien analyyseihin.