Varjottomat

Varjottomat on turkkilaisen kirjailijan Hasan Ali Toptaşin vuonna 2008 suomeksi ilmestynyt romaani. Alkuteos Gölgesizler ilmestyi 1995, ja se oli Toptaşin läpimurtoteos.

Varjottomat
Gölgesizler
Varjottomat.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Hasan Ali Toptaş
Kieli turkki
Julkaistu 1994
Sivumäärä 226
ISBN 978-975-2-93434-4
Suomennos
Suomentaja Tuula Kojo
Kustantaja Otava
Julkaistu 2008
Sivumäärä 253
ISBN 978-951-1-22072-5
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Romaani on hyvin sadunomainen mutta realistisesti esitetty kertomus vuoristokylästä, josta kylänvanhin sanoo, että se "on kauempana Jumalasta ja valtiosta kuin yksikään toinen kylä". Tarinan keskeinen hahmo on musta hevonen, joka "juoksi kuin raivopää läähättäen ja hirnuen aivan uskomattomalla äänellä".[1] Tarinassa turkkilaisessa maalaiskylästä katoaa asukkaita. Kylänvanhin yrittää selvittää katoamistapauksia. Yksi kuitenkin katoaa lähtemättä mihinkään, muuttumalla saavuttamattomaksi ja olemattomaksi. Tarinassa on aineksia itämaisesta satuperinteestä, ja sen avulla kirjoittaja luo surrealistisen maailman turkkilaiseen kylään. Absurdi tarina pysyy koossa tarinan taitavalla kuljettamisella, sanavalinnoilla ja siihen kudotuilla elämänviisauksilla.[2], vaikka yltyy välillä painajaismaiseksi kauhutarinaksi. Jos lukija hyväksyy sen, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, tarina vie hänet mukanaan. Turkkilaisen kirjallisuuden keskeinen teema, kysymys ”Kuka minä olen, kuulunko itään vai länteen”, sisältyy myös Varjottomiin[3].

Toptaşin heittäytymistä vaativan teoksen satumaailmaan eivät pääse sisään kaikki kriitikotkaan, vaan osa kokee, että teos "kohoaa ilmaan ja lopulta häviää raskaaseen, ahdistavaan unenomaisuuteensa"[4]

Alkuteoksen kansikuva.

Toptaşia on sokkeloissa tarinaa kuljettavana kirjoittajana verrattu Borgesiin ja Kafkaan. Hänen tekstiään ei saa pitää pelkkänä allegoriana vaan se sisältää paljon enemmän.[5] Joku kriitikko kuitenkin nostaa teoksen yhteydessä esiin Turkin köyhyyden ja kansantalouden epätasainen jakautuneisuuden.[3] Ansio ja kiitos kohdistuvat myös kirjan kääntäjälle Tuula Kojolle, joka kääntää suoraan turkista ilman välikieltä ja on ansioitunut myös Orhan Pamukin kääntäjänä.[5]

Teos on Turkissa saanut palkintoja, ja siitä on tekeillä elokuva.[6] Sen suomennos on julkaistu EU:n kulttuuriohjelman tuella.[7]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa