Varjo menneisyydestä

Varjo menneisyydestä (engl. Shadow out of Time) on yhdysvaltalaisen kauhukirjailija H. P. Lovecraftin vuosina 1934–1935 kirjoittama ja vuonna 1936 julkaistu pienoisromaani. Se kertoo muistinsa menettäneestä tiedemiehestä, jota vainoavat toistuvat painajaiset ja hämärät muistot oudoista olennoista.

Varjo menneisyydestä
Shadow out of Time
Käsikirjoituksen ensimmäinen sivu.
Alkuperäisteos
Kirjailija	H. P. Lovecraft
Kansitaiteilija	Howard V. Brown
Kieli	englanti
Genre	kauhu, Cthulhu-tarusto
Kustantaja	Astounding Stories
Julkaistu	kesäkuu 1936
Suomennos
Suomentaja	Ilkka Äärelä
Kustantaja	Jalava
Julkaistu	Novellikokoelma Varjo menneisyydestä (1993)
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Lovecraft ei itse pitänyt pienoisromaania erityisen hyvänä. Tarina julkaistiin lopulta vain, koska hänen ystävänsä kirjoittivat sen puhtaaksi omine lupineen ja myivät konekirjoitetun version Astounding Stories -lehdelle. Nykyään Varjoa menneisyydestä pidetään yleisesti eräänä Lovecraftin merkittävimmistä.

Juoni

Miskatonicin yliopiston professori Nathaniel Wingate Peaslee saa hermoromahduksen kesken oppitunnin. Toivuttuaan hän alkaa käyttäytyä oudosti eikä muista mitään aiemmasta elämästään. Hän osoittaa kuitenkin poikkeuksellista älyä ja lukee yliopiston kirjastossa Necronomiconia.

Kun Peaslee vuosia myöhemmin palaa entiselleen, hän ei muista hulluudestaan mitään. Hän näkee kuitenkin outoja unia, jotka paljastavat totuuden: ”Yithin suurrotuun” kuuluva vieras elämänmuoto oli asettunut hänen ruumiiseensa. Suurrotu matkustaa ajassa, mutta ei ruumiillisesti, vaan vaihtamalla tietoisuutensa muina aikakausina elävien älyllisten olentojen kanssa. Peasleen ruumiiseen asettunut mieli oli lähetetty kaukaisesta menneisyydestä tarkkailemaan ja tutkimaan 1900-luvun Yhdysvaltoja. Peasleen tietoisuus puolestaan oli vankina suurrodun ruumiissa, 150 miljoonan vuoden takaisessa Australiassa. Seuraa pitkä selonteko maapallon muinaisesta historiasta ja suurrodun tieteestä ja elämäntavasta.

Peaslee uskoo uniensa olevan pelkkiä harhoja, joiden alkuperä löytyy hänen salatieteellisestä lukuharrastuksestaan. Myöhemmin Australian aavikolta löytyy kuitenkin outo raunio, joka vastaa Peasleen unia. Hän järjestää alueella kaivaukset ja löytää hiekan alta valtavan muinaisen kirjaston. Kirjastosta Peaslee löytää ikivanhan käsikirjoituksen, joka on kirjoitettu hänen omalla käsialallaan.

Kirjoittaminen ja julkaisu

Ajatus mieliä vaihtavista olennoista oli ilmeisesti peräisin useista aihetta käsitelleistä kirjoista. H. B. Draken The Shadowy Thing (1928) oli innoittanut Lovecraftin aiemman novellin ”Hän joka tuli käymään”. Henri Béraudin romaani Lazarus (1925) kertoo muistinsa menettäneestä miehestä, joka vähitellen kehittää itselleen uuden persoonallisuuden. S. T. Joshin ja David E. Schultzin mukaan tärkein innoittaja oli kuitenkin vuoden 1933 elokuva Berkeley Squaren aave, jossa nykyaikana elävän miehen tajunta siirtyy hänen 1700-luvulla eläneeseen esikuvaansa. Lovecraft havaitsi elokuvassa kaksi virhettä: se ei selittänyt, mihin esi-isän mieli siirtyi tapauksen ajaksi, eikä myöskään sitä, miksei tapahtuneesta ollut merkkejä esi-isän päiväkirjassa. Varjo menneisyydestä oli Lovecraftin yritys vastata näihin kysymyksiin.

Lovecraft keksi tarinan perusajatuksen jo 1930, jolloin hän harmitteli kirjailija Clark Ashton Smithille lähettämässään kirjeessä, etteivät aikamatkustustarinat selittäneet, millä tavoin menneisyyteen matkustaminen muutti nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Ajatus aikamatkustuksesta mieliä vaihtamalla syntyi maaliskuuhun 1932 mennessä. Lovecraft aloitti Varjon menneisyydestä 10. marraskuuta 1934. Kolmas ja viimeinen versio valmistui 22. helmikuuta 1935. Lovecraft ei kuitenkaan ollut lopputulokseen tyytyväinen eikä vaivautunut kirjoittamaan sitä puhtaaksi. Hän lähetti luonnoksen ensin kirjeystävälleen August Derlethille, joka ei kuitenkaan ilmeisesti lukenut tarinaa. Kesällä 1935 Lovecraft vieraili Floridassa ystävänsä R. H. Barlow’n luona. Barlow oli kiinnostunut tarinasta, ja Lovecraft pyysi Derlethiä lähettämään käsikirjoituksen Barlow’lle. Tämä konekirjoitti Varjon menneisyydestä puhtaaksi omine lupineen, minkä jälkeen Lovecraft lähetti pienoisromaanin ystävälleen Donald Wandreille luettavaksi. Wandrei lähetti tekstin edelleen Astounding Storiesiin, joka julkaisi sen kesäkuussa 1936.

Barlow’n haltuun jäänyt käsikirjoitus löytyi 1994. Se poikkeaa melko paljon julkaistusta versiosta. Syynä oli ilmeisesti se, ettei Barlow osannut lukea Lovecraftin käsialaa. Lisäksi Astounding Stories oli tehnyt tekstiin joitakin muutoksia.

Vastaanotto

Varjo menneisyydestä sai Astounding Storiesin lukijoilta murskaavan vastaanoton, sillä se poikkesi lehden totutusta science fiction -tyylistä, joka suhtautui tulevaisuuteen ja teknologiaan optimistisesti. Pienoisromaanilla oli silti myös puolustajansa, ja nykyään se on Lovecraftin arvostetuimpia ja tunnetuimpia tekstejä. Cinescape Magazine -lehden lukijat äänestivät sen vuonna 2001 kymmenen parhaan tieteis- ja fantasiakirjan joukkoon.

Vuoden 1945 tienoilla amerikkalainen kirjallisuuskriitikko Edmund Wilson kommentoi pienoisromaanin ”ylinilviäisiä” ja ”puolittain näkymättömiä polyyppihirviöitä”: ”Kun pitkä ja pitkäpiimäinen tarina vihdoin paljastaa puistattavat kauhunsa ja ne osoittautuvat tällaisiksi – se voi naurattaa tai se voi kuvottaa, mutta kauhua se ei herätä.” Wilson kritisoi myös Lovecraftin runsassanaista proosaa ja kaavamaista tarinankerrontaa.

L. Sprague de Camp totesi 1975, että vaikka Varjo menneisyydestä ei ole Lovecraftin paras tarina, on se kuitenkin lähellä kärkeä. De Campin mukaan kyseessä oli Lovecraftin viimeinen merkittävä teos. Lovecraft-tutkija S. T. Joshin (1990) mukaan Varjo menneisyydestä perustuu kauhuun, jonka synnyttää ihmisen pienuus valtavien hirviöiden ja pitkien aikakausien keskellä. Joshi ylistää tarinan tieteisvaikutteita, jotka tekevät siitä perinteistä yliluonnollista kauhua uskottavamman, ja vertaa sen rakennetta Lovecraftin toiseen pienoisromaaniin Hulluuden vuorilla (1931). Kummassakin huomio keskittyy ihmishahmojen sijaan muukalaisolentoihin ja heidän yksityiskohtaisesti kuvailtuun kulttuuriinsa. Varjo menneisyydestä upottaa nämä kuvailut tarinaan onnistuneemmin, mutta ”kosmisessa mittakaavassa” se häviää edeltäjälleen.

Juhani Hinkkanen arvosteli Varjon menneisyydestä, kun se julkaistiin suomeksi vuonna 1993. Hinkkasen mukaan tarina ”ei toimi tekijän parhaiden juttujen tavoin. Sen merkitys on enemmänkin siinä lisävalaistuksessa, jota se tuo Cthulhu-mytologiaan, kuin missään välittömissä kirjallisissa ansioissa.” Hinkkasen mukaan tarina toistaa Lovecraftin aiempien teosten teemoja, joita tämä oli jo laajasti käsitellyt esimerkiksi pienoisromaanissaan Hulluuden vuorilla. Tarina on ennalta-arvattava ja Peasleen hahmo ”aivan liian tyypillinen lovecraftilainen oppinut, eli tutkimuksiinsa hautautunut ja hysteriaan taipuvainen tiedemies, jota tosielämässä tuskin kukaan päästäisi lähellekään mitään ilmeisen tärkeitä arkeologisia kaivauksia.”

Lähteet

• De Camp, L. Sprague: Lovecraft. A Biography. Garden City, New York: Doubleday, 1975. ISBN 0-385-00578-4 Archive.org (viitattu 22.1.2021). (englanniksi)
• Joshi, S. T.: A Dreamer and a Visionary. H. P. Lovecraft in His Time. Liverpool: Liverpool University Press, 2001. ISBN 978-0-853-23946-8 Google-kirjat (viitattu 26.1.2021). (englanniksi)
• Joshi, S. T.: A Subtler Magick. The Writings and Philosophy of H. P. Lovecraft. Gillette, New Jersey: Wildside Press, 1996. ISBN 978-1-880-44861-8 Google-kirjat (viitattu 26.1.2021). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Varjo menneisyydestä Wikimedia Commonsissa

• Lisää luettavaa aiheesta Varjo menneisyydestä on Wikiaineistossa