Vapaamuurarin hauta (Helsinki)

Hautamuistomerkki Helsingissä

Vapaamuurarin hauta on Helsingin Kaisaniemen puistossa sijaitseva yksinäinen nimetön hautakivi, joka on peräisin 1700-luvun lopulta. Hauta sijaitsee nykyisen Kaisaniemen urheilukentän koilliskulman tuntumassa Kasvitieteellisen puutarhan ympärysaidan vieressä olevan kummun laella.

Vapaamuurarin hauta Kaisaniemessä.
Aitaa koristaa kullattu vapaamuurarien tunnus, harppi ja suorakulma.

Hautakivessä ei ole vainajan nimeä vaan salaperäinen ruotsinkielinen kirjoitus: ”Lika godt / om verlden vet hvem här hvilar / alt nog / Gud käńer hvad Han gjort / och / Uſlingen välſignar / HANS minne”. (”Yhdentekevää, tietääkö maailma, kuka tässä lepää. Joka tapauksessa Jumala tuntee hänen tekonsa ja kurja siunaa hänen muistoaan.”)[1] Hautaa ympäröi matala takorautainen aita, jota koristavat vapaamuurarien symboli (harppi ja suorakulma) sekä tykistön tunnukset (palavat pommit). Vapaamuurarin hauta on Helsingin vanhin julkinen muistomerkki.

Haudassa lepää tykistön majuri Fredrik Granatenhjelm (1708–1784), joka oli toivonut saada tulla haudatuksi juuri tälle paikalle, koska siinä hänen oli tapana levätä päiväkävelyllään silloisessa Edbomin puutarhassa. Granatenhjelmin on oletettu kuuluneen vapaamuurareihin ja osallistuneen järjestön hyväntekeväisyystoimintaan,[2] mutta mahdollisesti hän ei eläessään kuulunut mihinkään seuraan, vaikka kuoltuaan saikin arvostusta monessa. Valhalla-seuran jäsenet kantoivat hänen arkkunsa hautaan ja olivat olleet aloitteentekijöinä, että kuningas Kustaa III oli Parolan joukkojentarkastuksensa yhteydessä antanut erivapauden haudata Granatenhjelm hautausmaan ulkopuolelle; ja myös Valhalla-seura postuumisti korotti Granatenhjelmin kunniajäsenekseen. Muistomerkin pystytti eversti Lars Jägerhorn af Storby, joka oli vapaamuurari, kun toiveet patsaan pystyttämisestä olivat hiipuneet.

Lähteet

muokkaa
  1. Vapaamuurarin hauta Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 2.8.2018. Viitattu 4.1.2013.
  2. Rautio, Antero: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset, s. 85–86. Karisto 1998.

Aiheesta muualla

muokkaa