Vapaakirkollisuus Ruotsissa
Ruotsalainen vapaakirkollisuus sai alkunsa 1800-luvun alkupuolella, kun protestanttiset yhteisöt saapuivat Ruotsiin siirtolaisuuden myötä. Ensimmäisen aallon siirtolaiset olivat usein uskonnollisia toisinajattelijoita ja he kiinnittyivät erilaisiin kirkollisiin yhteisöihin, jotka saivat jalan sijaa paluumuuttajien kautta myös Pohjoismaissa.[1] Vapaakirkollisuus syntyi Ruotsissa George Scottin metodistisen ja C. O. Roseniuksen uusevankelisen herätyksen pohjalta. Heidän aloittamansa työn kautta Ruotsiin syntyi 1900-luvun vaihteeseen yli kymmenen vapaakirkkoliikettä. Vapaakirkkoliikkeellä oli yhteyksiä vastaaviin eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin herätyksiin. Vapaakirkot kasvoivat aina jatkuvasti 1900-luvun puoliväliin saakka.[2]
Historia muokkaa
Tausta muokkaa
Vapaakirkollisuuden taustalla vaikutti luterilaisen kirkon pietistiset herätykset. Maallikkosaarnaaja C. O. Roseniuksen kautta levisi uusevankelinen herätys, jonka piirissä syntyi kiertävien kirjakauppiaiden ja maallikkosaarnaajien herätys. Roseniolaista evankelista liikettä yhdisti Pietisten-lehti.[2]
Vapaakirkollisten liikkeiden synty muokkaa
Metodismi (1830) ja baptismi (1848) saapuivat Ruotsiin 1800-luvun alkupuolella. Uudet uskonnolliset ryhmät olivat herätysliikkeiden tavoin yhteiskunnallisesti konservatiivisia, mutta edistävät merkittävästi kirkko- ja uskontopolitiikan liberalisoimista. Liikkeet painottivat erityisesti yksilöllistä kokemusta ja vapaaehtoista yhteenliittymistä. Samalla ne haastoivat vanhaa, kollektiivista ja hierarkista järjestystä.[1] Vapaakirkollisten liikkeiden nousulle on ominaista selkeät vaheet. 1850-luvulla perustettiin yhdistyksiä ja baptismi saapui Ruotsiin, 1860-luku oli metodismin aikaa ja 1870-luvulla perustettiin Ruotsin lähetysliitto. 1880-luvulla vapaakirkollisten liikkeiden määrä kasvoi.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Hentilä, Seppo, Krötzl, Christian ja Pulma, Panu: Pohjoismaiden historia. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3614-8.