Valter Hietanen
Valter Hietanen (15. tammikuuta 1893 Heinolan maalaiskunta – 6. kesäkuuta 1942) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat metsätyönjohtaja Iisakki Hietanen ja Eriikka Nieminen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Kerttu Ester Kotilaisen kanssa.[1][2]
Opinnot
muokkaaHietanen kävi kansakoulun ja Haminan taistelukoulun vuonna 1918 sekä Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin vuosina 1929–1930.[1][2]
Jääkärikausi
muokkaa
Postinkantajana toiminut Hietanen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13. tammikuuta 1916 yhdessä veljensä Johan Aarne Hietasen kanssa. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
muokkaa- Katso myös: Suomen sisällissota
Hietanen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin sisällissodassa Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
muokkaaHietanen toimi sisällissodan jälkeen Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin Jääkäripataljoona n:o 2 ja edelleen Pohjolan jääkäripataljoona sekä Kajaanin sissipataljoona. Hänet määrättiin 12. lokakuuta 1920 koulutusaliupseeriksi pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 15. joulukuu 1921 pataljoonan varusvaraston hoitajaksi ja edelleen 22. elokuuta 1924 ase- ja vaatevaraston hoitajaksi. Toisen komppanian koulutusaliupseeriksi hänet komennettiin 22. syyskuuta 1927 alkaen, ja siirrettiin 31. marraskuu 1930 alkaen Asevarikko 4:n vartiokomennuskunnan päälliköksi ja edelleen 1. toukokuuta 1934 Tampereen sotilaspiirin esikuntaan varastonhoitajaksi.[1][2]
Talvisota
muokkaaHietanen osallistui talvisotaan edelleen Tampereen sotilaspiirin (myöh. Pirkka – Hämeen suojeluskuntapiirin) esikunnassa varaston hoitajana. Hän jatkoi tehtävässä myös välirauhan aikana ja vielä jatkosodan puhjettuakin, mutta erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1941 kohta jatkosodan puhkeamisen jälkeen. Hänet haudattiin Tampereelle.[2]
Lähteet
muokkaa- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|