Valter Hietanen (15. tammikuuta 1893 Heinolan maalaiskunta6. kesäkuuta 1942) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat metsätyönjohtaja Iisakki Hietanen ja Eriikka Nieminen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Kerttu Ester Kotilaisen kanssa.[1][2]

Valter Hietanen

Opinnot

muokkaa

Hietanen kävi kansakoulun ja Haminan taistelukoulun vuonna 1918 sekä Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin vuosina 1929–1930.[1][2]

Jääkärikausi

muokkaa
 
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Postinkantajana toiminut Hietanen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13. tammikuuta 1916 yhdessä veljensä Johan Aarne Hietasen kanssa. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

muokkaa
Katso myös: Suomen sisällissota

Hietanen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin sisällissodassa Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

muokkaa

Hietanen toimi sisällissodan jälkeen Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin Jääkäripataljoona n:o 2 ja edelleen Pohjolan jääkäripataljoona sekä Kajaanin sissipataljoona. Hänet määrättiin 12. lokakuuta 1920 koulutusaliupseeriksi pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 15. joulukuu 1921 pataljoonan varusvaraston hoitajaksi ja edelleen 22. elokuuta 1924 ase- ja vaatevaraston hoitajaksi. Toisen komppanian koulutusaliupseeriksi hänet komennettiin 22. syyskuuta 1927 alkaen, ja siirrettiin 31. marraskuu 1930 alkaen Asevarikko 4:n vartiokomennuskunnan päälliköksi ja edelleen 1. toukokuuta 1934 Tampereen sotilaspiirin esikuntaan varastonhoitajaksi.[1][2]

Talvisota

muokkaa

Hietanen osallistui talvisotaan edelleen Tampereen sotilaspiirin (myöh. Pirkka – Hämeen suojeluskuntapiirin) esikunnassa varaston hoitajana. Hän jatkoi tehtävässä myös välirauhan aikana ja vielä jatkosodan puhjettuakin, mutta erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1941 kohta jatkosodan puhkeamisen jälkeen. Hänet haudattiin Tampereelle.[2]

Lähteet

muokkaa
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975