Valkopilkkukaniinikala
Valkopilkkukaniinikala[3] (Siganus canaliculatus) on kaniinikalojen (Siganidae) heimoon kuuluva meri- ja murtovesissä elävä kalalaji,[4] jota tavataan Indopasifiselta merialueelta Persianlahdelta Tyynenmeren länsirannikolle. Lajilla on pieni taloudellinen merkitys vesiviljelyssä ja kalastuksessa. Sitä saadaan pääasiassa sivusaaliina katkarapujen troolikalastuksen yhteydessä. Suurin valkopilkkukaniinikalan kalastajamaa on Saudi-Arabia.[1] Lajin terävät selkäeväpiikit ovat ihmiselle myrkyllisiä.[5]
| Valkopilkkukaniinikala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Kaniinikalat Siganidae |
| Suku: | Siganus |
| Laji: | canaliculatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Siganus canaliculatus |
|
| Synonyymit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Valkopilkkukaniinikala kasvaa yleensä noin 20 senttimetrin mittaiseksi ja korkeintaan 40 senttimetrin mittaiseksi. Selkäevässä on 13 piikkiruotoa ja kymmenen nivelruotoa, peräevässä seitsemän piikkiruotoa ja yhdeksän nivelruotoa. Valkopilkkukaniinikalalla on 16–26 suomuriviä sen kylkiviivan ja selkäevän ensimmäisten ruotojen kannan välissä. Väritys vaihtelee paljon vihertävän harmaasta kellanruskeaan.[4] Valkopilkkukaniinikala muistuttaa hyvin paljon rusakkokaniinikalaa (Siganus fuscescens), mutta sillä on huomattavasti terävämpi kuono ja suuremmat rintaevät.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Valkopilkkukaniinikalaa tavataan Indopasifiselta merialueelta Persianlahdelta Tyynenmeren länsirannikolle. Tyynellämerellä sitä tavataan pohjoisessa Riukiusaarilta ja etelässä Australian pohjoisrannikolla. Lajin elinympäristöä ovat suhteellisen matalat hiekka- ja kivipohjaiset rannikot[1], suistot, laguunit ja koralliriutat. Valkopilkkukaniinikala suosii nuorena sameita ja matalia vesiä, mutta täysikasvuisena se siirtyy usein syvempiin ja kirkkaampiin vesiin.[4] Valkopilkkukaniinikalan tilanne on vakaa, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut sen elinvoimaiseksi lajiksi.[1]
Ravinto ja elintavat muokkaa
Valkopilkkukaniinikala on kasvissyöjä. Se käyttää ravinnokseen pääasiassa vedenpohjassa kasvavia leviä ja joskus myös muitakin vesikasveja sekä pieniä selkärangattomia ja kasvi- ja eläinplanktonia.[7] Toisinaan se kelpuuttaa ravinnokseen myös käärmetähtiä ja äyriäisiä. Sen ravinto koostuu suurimmaksi osaksi Amphibalanus amphitrite-, Bugula neritina-, Hydroides elegans-, Hypnea spinella-, Limnoria tripunctata- ja Ophiura kinbergi -lajeista sekä suolilevien (Enteromorpha), Enhalus- ja Eucheuma-sukujen lajeista.[8] Valkopilkkukaniinikala elää nuorena suurissa parvissa, kun taas täysikasvuiset yksilöt elävät pienissä, noin 20 kalan parvissa. Se elää korkeintaan 50 metrin syvyydessä.[4] Lajin on havaittu voivan elää korkeintaan 7,8 vuoden ikäiseksi.[1]
Lisääntyminen muokkaa
Valkopilkkukaniinikala saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 11,6 senttimetrin mittaisena.[4] Kuteminen tapahtuu useimmiten iltamyöhällä tai varhain aamulla. Kutu on useimmiten huhtikuun ja toukokuun välisenä aikana, joskus myös heinäkuussa tai jopa marraskuussa. Vuoden aikana on yleensä monta kutua. Naaras voi munia yhden kudun aikana jopa miljoona munaa.[1] Mätimunia on keskimäärin 295 750, ja niiden läpimitta on keskimäärin 0,5 millimetriä. Munat ovat tahmeita ja helposti kiinnittyviä. Kuukauden päästä kuoriutumisesta poikaset ovat kasvaneet 2,3 senttimetrin mittaisiksi.[9]
Kalastus ja käyttö muokkaa
Valkopilkkukaniinikalan taloudellinen merkitys on kansainvälisesti katsottuna pieni. Se on kuitenkin tärkeä talouskala ja hyvä ruokakala esimerkiksi Persianlahden rannikoilla, varsinkin Saudi-Arabiassa. Lajia saadaan suurimmaksi osaksi katkarapujen troolauksen sivusaaliina mutta myös verkoilla. Valkopilkkukaniinikalaa myydään tuoreena runsaasti Persianlahden maiden kaupoissa. Lajia viljellään ravinnoksi sen nopeakasvuisuuden ja taloudellisen arvon vuoksi.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Carpenter, K.E., Lawrence, A. & Myers, R.: Siganus canaliculatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Synonyms of Siganus canaliculatus FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 12.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 102. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b c d e Siganus canaliculatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 11.6.2020. (englanniksi)
- ↑ C. Richard Robins, American Fisheries Society Committee on Names of Fishes: World Fishes Important to North Americans: Exclusive of Species from the Continental Waters of the United States and Canada. American Fisheries Society, 1991. ISBN 978-0-913235-54-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.6.2020). (englanniksi)
- ↑ Myers, Robert F.: Micronesian Reef Fishes: A Comprehensive Guide to the Coral Reef Fishes of Micronesia. Coral Graphics, 1999. ISBN 978-0-9621564-4-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.6.2020). (englanniksi)
- ↑ Woodland, David John: Revision of the Fish Family Siganidae with Descriptions of Two New Species and Comments on Distribution and Biology. Bernice Pauahi Bishop Museum, 1990. ISBN 978-0-646-11665-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.6.2020). (englanniksi)
- ↑ Food Items - Siganus canaliculatus FishBase. Viitattu 12.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Hasse, John J.; Madraisau, Beckey B. ja McVey, James P.: Some Aspects of the Life History of Siganus canaliculatus (Park) (Pisces: Siganidae) in Palau. Micronesica, 1977. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 11.6.2020. (englanniksi)