Valentin Vološinov

Valentin Nikolajevitš Vološinov (ven. Валенти́н Никола́евич Воло́шинов, 30. kesäkuuta (J: 18. kesäkuuta) 1895 Pietari – 13. kesäkuuta 1936 Leningrad) oli venäläinen kielitieteilijä. Hänen teoriansa ovat vaikuttaneet erityisesti kirjallisuudentutkimukseen, kielitieteeseen ja marxilaisen ideologian teoriaan. Hän kuului Mihail Bahtinin ympärille ryhmittyneeseen piiriin jo Näävelissä vuodesta 1918 lähtien. Vološinov kuului ensin Boris Zubakinin kanssa teosofiseen liikkeeseen, mutta irtautui siitä ja palattuaan Pietariin 1922 aloitti kielititeen opinnot ja kääntyi marxilaiseksi. Hänen läheisin työtoverinsa oli Lev Jakubinski.

Vološinoville kieli kuului kulttuurin ytimeen. Idealistisen kulttuurifilosofian vastapainoksi hän käytti kuitenkin sanaa ideologia. Ideologiaa ei voi erottaa yhteisöllisestä ja historiallisesta kontekstista. Hän kritisoi Ferdinand de Saussuren aloittamaa kielitieteen perinnettä, jossa kieltä tarkasteltiin ensisijaisesti muusta maailmasta irrallisena kielijärjestelmänä. Vološinov ymmärsi kielen pikemminkin toimintana, käytännöllisenä tietoisuutena ja konkreettisena maailmassa olemisena. Kielen keskukseksi tuli puhunta, joka on sosiaalista eikä yksilöllistä kielijärjestelmän realisointia kuten Saussurella. Toisaalta hän kritikoi Vosslerilaista idealistista kielitiedettä.

Vološinovin tunnetuimmat teokset ovat Freidizm (1927) ja Marksizm i filosofija jazyka (1929).

Vološinov kuoli vuonna 1936 eli 40-vuotiaana tuberkuloosiin.

Teoksia

• Vološinov, Valentin: Kielen dialogisuus: Marxismi ja kielifilosofia. (Alkuteos Марксизм и философия языка, 1929.) Suomennos, esipuhe ja selitykset Tapani Laine. Tampere: Vastapaino, 1990. ISBN 951-9066-35-7.