Vaihto-omaisuus

Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 10 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettaviksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet. Lukeminen vaihto-omaisuudeksi tehdään käyttötarkoituksen eikä laadun mukaan.[1]

Vaihto-omaisuus luetaan taseessa vaihtuviin vastaaviin. Kirjanpitoasetuksen 1:6 §:n mukaan[2] vaihto-omaisuus jaetaan viiteen erään:

  1. Aineet ja tarvikkeet
  2. Keskeneräiset tuotteet
  3. Valmiit tuotteet/tavarat
  4. Muu vaihto-omaisuus
  5. Ennakkomaksut

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.