Vahakorennot
Vahakorennot (Coniopterygidae) on verkkosiipisiin kuuluva hyönteisheimo. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti yhdeksän sukua ja niissä yhteensä noin 450 lajia. Ryhmä tunnetaan fossiiliaineistosta myöhäiseltä jurakaudelta lähtien.
| Vahakorennot | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Verkkosiipiset Neuroptera |
| Alalahko: | Hemerobiiformia |
| Heimo: |
Vahakorennot Coniopterygidae Burmeister, 1839 |
| Alaheimot ja suvut | |
| Katso myös | |
Vahakorennot eivät juuri muistuta muita verkkosiipisiä. Ne ovat kooltaan hyvin pieniä: vartalon pituus on 2,5–5 mm. Siipisuonitus on varsin harva ja koko eläin on kauttaaltaan vahamaisten suomujen peittämä. Joidenkin lajien takasiivet ovat huomattavasti etusiipiä pienemmät ja muutamien lajien naaraat ovat kokonaan siivettömiä. Eläinten yleisvaikutelma onkin lähempänä jauhiaisia kuin tyypillistä verkkosiipistä. Vahakorennoilla on kuitenkin huomattavasti pitemmät jalat ja tuntosarvet. Vahakorennot elävät enimmäkseen puissa. Aikuiset yksilöt lentävät hitaasti lehtien seassa ja saalistavat erityisesti jauhiaisia, mutta myös kirvoja ja punkkeja. Myös toukat ovat petoja.[1][2]
Muiden verkkosiipisten tapaan vahakorennot ovat liikkeellä pääasiassa aamu- ja iltahämärän aikaan ja valo vetää niitää puoleensa.
Lajit Suomessa muokkaa
Suomesta on toistaiseksi tavattu kahdeksan vahakorentolajia. Suomen kansallisen uhanalaisarvioinnin 2010 mukaan mikään laji ei ole uhanalainen[3][4][5]
- rämevahiainen Helicoconis lutea
- tammihohtovahiainen Coniopteryx borealis
- havuhohtovahiainen Coniopteryx pygmaea
- pajuhohtovahiainen Coniopteryx tineiformis
- pikipäävahiainen Parasemidalis fuscipennis
- silkkivahiainen Semidalis aleyrodiformis
- havuhyttysvahiainen Conwentzia pineticola
- tammihyttysvahiainen Conwentzia psociformis
Lähteet muokkaa
- ↑ http://bugguide.net/node/view/11949
- ↑ http://www.ars.usda.gov/research/publications/publications.htm?seq_no_115=152237
- ↑ Suomen verkkosiipis- ja kärsäkorentoatlas[vanhentunut linkki] (englanniksi)(suomeksi)(ruotsiksi)
- ↑ Teemu Rintala, Tomi Kumpulainen & Petri Ahlroth: Suomen verkkosiipiset. Helsinki: Hyönteistarvike TIBIALE Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-5-1. s. 61–67
- ↑ Petri Ahlroth 2010. Verkkosiipiset, kaislakorennot, käärmekorennot ja kärsäkorennot. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 417–422[vanhentunut linkki]