Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen
Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen on vuonna 1976 ensi-iltansa saanut neljäs virallinen Vaaleanpunainen pantteri -elokuva. Elokuvan ohjasi edellisten osien tapaan Blake Edwards, ja pääosassa hölmöä ranskalaista etsivää Jacques Clouseauta esittää Peter Sellers. Muissa keskeisissä rooleissa esiintyvät Herbert Lom, Burt Kwouk, Lesley-Anne Down ja André Maranne. Elokuva on sarjan ensimmäinen Vaaleanpunainen Pantteri-nimellä kulkeva elokuva, jossa kyseinen timantti ei esiinny. Pantteri-teema oli kuitenkin saanut sen verran nimeä (johtuen pitkälti sarjan alkutunnuksissa esiintyvästä eläinhahmosta), että sitä käytettiin jatkossakin Closeaun yhteydessä.
Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen | |
---|---|
The Pink Panther Strikes Again | |
Ohjaaja | Blake Edwards |
Käsikirjoittaja |
|
Tuottaja | Blake Edwards |
Säveltäjä | Henry Mancini |
Kuvaaja | Harry Waxman |
Leikkaaja | Alan Jones |
Tuotantosuunnittelija | Peter Mullins |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Iso-Britannia |
Tuotantoyhtiö | United Artists |
Levittäjä | United Artists |
Ensi-ilta | 1976 |
Kesto | 103 min. |
Alkuperäiskieli | englanti |
Seuraaja | Vaaleanpunaisen pantterin kosto |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Juoni
muokkaaYlikomisario Clouseaun entinen esimies Charles Dreyfus (Herbert Lom) on tullut Clouseaun takia hulluksi ja joutunut mielisairaalaan. Häntä pidetään kuitenkin jo täysin toipuneena ja valmiina palamaan poliisin hommiin, kunnes Clouseau saa taas Dreyfusin sekoamaan. Dreyfus karkaa sairaalasta ja värvää joukkoihinsa Ranskan vaarallisimmat rikolliset joiden on määrä murhata Clouseau. Dreyfusin joukot kidnappaavat lisäksi professori Fassbenderin (Richard Vernon) ja tämän tyttären, sillä Dreyfus haluaa professorin rakentavan hänelle "tuomiopäivän aseen", jolla hän pystyisi tekemään tuhoa ja kiristämään ihmisiä, jotta Clouseau murhattaisiin. Valtioiden korkeimmat tahot lähettävätkin parhaat agenttinsa Clouseaun perään, sillä Dreyfus tuhoaa YK:n päämajan ja näyttää voimansa.
Clouseau matkustaa Saksaan Olutfestivaaleille, sillä hän saa vihjeen Dreyfusin olinpaikasta. Clouseau ei tapaakaan festivaaleilla Dreyfusia, sen sijaan eri maiden agentit yrittävät useaan otteeseen salamurhata ylikomisarion, mutta tämä selviää aina murhayrityksistä "hulluntuurilla" edes tietämättä henkensä olevan vaarassa. Lopulta Clouseau jopa ihastuu venäläiseen naisagenttiin, Olga Bariosovaan (Lesley-Anne Down).
Clouseau saa vihiä, että hullu Dreyfus asuu vanhassa linnassa Saksassa ja niinpä hän naamioituu saksalaiseksi hammaslääkäriksi päästäkseen sisään linnaan nappaamaan Dreyfusin. Samaan aikaan Dreyfus suunnittelee tuhoavansa koko Englannin. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu, sillä Clouseau kääntää vahingossa aseen laukaisinta ja ase tuhoaakin Dreyfusin.
Joidenkin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvien keskeisten hahmojen kuten Clouseaun palvelijan Cato Fongin (Burt Kwouk) ja ylikonstaapeli Francois Chevalierin (André Maranne) rooli on aikaisempia elokuvia pienempi.
Roolit
muokkaaPeter Sellers | … | Jacques Clouseau |
Herbert Lom | … | Charles Dreyfus |
Lesley-Anne Down | … | Olga Bariosova |
Burt Kwouk | … | Cato Fong |
Colin Blakely | … | Alec Drummond |
Leonard Rossiter | … | Quinlan |
André Maranne | … | François Chevalier |
Byron Kane | … | Yhdysvaltain sisäministeri |
Dick Crockett | … | Yhdysvaltain presidentti |
Richard Vernon | … | professori Hugo Fassbender |
Briony McRoberts | … | Margo Fassbender |
Dudley Sutton | … | McClaren |
Hal Galili | … | Danny Salvo |
John Clive | … | Chuck |
Arvioita
muokkaaVideo-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen kutsuu elokuvaa sarjassaan edelleen toimivaksi ja hykerryttäväksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa elokuvalle kolme tähteä neljästä.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ The Pink Panther Strikes Again ★★★ 1976 (PG)[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 14.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).