Västinginmäki on alue Tampereen kaupungin eteläosassa Vuoreksen ja Särkijärven pohjoispuolella Lahdesjärven kaupunginosassa. Västinginmäki on saanut nimensä samannimisestä mäestä. Nimen etymologinen alkuperä tulee ruotsinkielen sanasta fästning (suom. linnoitus). Alueella on yksi ympärivuotiseksi kaavoitettu kiinteistö sekä toistakymmentä kesäasuntoa. Ennen Särkijärven sillan valmistumista 2011 Västinginmäelle ei ollut ulkoilureittejä tai julkisia tieyhteyksiä, josta syystä alue on pysynyt Tampereen keskustan läheisyydestä huolimatta tuntemattomana ja erämaisen koskemattomana.

Västinginmäen halki kulkee Västinginmäentie.

Tampereen kaupunki on aloittanut Västinginmäen alueen asemakaavoittamisen (kaava nro. 8587) vuonna 2018. Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan kokouksessaan 14.6.2021[1]. Asemakaavasta on valitettu Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen ja kaupunki on toimittanut vastineensa kaupunginhallituksen sen ensin hyväksyttyä kokouksessaan 8.11.2021.[2] Oikeuden ratkaisu valmistuu todennäköisesti noin 1,5 vuotta valituksen tekemisestä.

Luonto muokkaa

Alueella ei ole erityisiä luonnonsuojelukohteita ja harvakseltaan niin sanottuja metsälakikohteita. Lajisto on tästä huolimatta poikkeuksellisen runsas ja monimuotoinen. Västinginmäen lajistoon kuuluu muun muassa loisiva lehtivihreätön mäntykukka (Monotropa hypopitus), vanhan asutuksen ilmentäjälaji suurikukintoinen tummatulikukka (Verbascum nigrum), tappavan myrkyllinen näsiä (Daphne mezereum) sekä myrkyllinen mustakonnanmarja (Actaea spitae), Särkijärvessä tavattu suomen eteläisin lapinvesitähti (Callitriche hamulata), orkideoistamme maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata), harajuuri (Corallorhiza trifida), herttakaksikko (Listera cordata), soikkokaksikko (Listera ovata) sekä yövilkka (Goodyera repens).

Linnustoltaan Särkijärvi on kuikkajärvenä (Gavia stellata) yksi Suomen parhaimmista. Järvellä pesii säännöllisesti kolme paria kuikkia ja keväällä ja syksyllä järvelle kokoontuu yli kymmenen yksilön ryhmiä. Kuikka on EU-direktiivin puitteissa Suomen erityisvastuulaji. Lisäksi järvellä pesii EU-direktiivilaji selkälokki (Larus fuscus). Västinginmäestä löytyy lisäksi vanhojen metsien tyypillisiä lajeja ja muita mielenkiintoisia lajeja, kuten harmaapää- (Picus canus) ja pohjantikka (Picoides tridactylus), palokärki (Dryocopus martius), varpus- (Glaucidium passerinum) ja viirupöllö (Strix uralensis), puukiipijä (Certhia familiares), pyy (Tetrastes bonasia), teeri (Lyrurus tetrix), pyrstötiainen (Aegithalos caudatus), pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes), pikkusieppo (Ficedula parva) ja idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides).

Nisäkkäistä alueella tavataan mm. metsäkauriita, hirviä, näätää, kärppää, kettua ja satunnaisesti ilveksiä. Kesän 2005 kartoituksen perusteella Västinginmäen yleisimpiä lepakoita ovat viiksisiipat/isoviiksisiipat sekä pohjanlepakot.[3] Matelijoista alueella on tavattu mm. sammakkoa, viitasammakkoa ja erikoisuutena punakorvakilpikonnaa, jonka toistaiseksi ainoa pysyvä kanta on tiettävästi Vantaanjoessa. Särkijärven kalakantaan kuuluu yleisinä muun muassa järvilohi, kuha, muikku, siika, ahven ja säyne. Siikaa, kuhaa ja lohta on järveen istutettu. Järven säynevien sanotaan olevan Suomen suurimpia. Vuonna 2008 Särkijärvestä pyydettiin Suomen suurin järvilohi.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kaupunginvaltuusto, kokous 14.6.2021 tampere.cloudnc.fi. Viitattu 6.9.2022.
  2. Kaupunginhallitus, kokous 8.11.2021 tampere.cloudnc.fi. Viitattu 6.9.2022.
  3. Tampereen Särkijärven sillan lähiympäristön merkittävimmät lepakkoalueet kesällä 2005, Kartoitusraportti, Elokuu 2005, Yrjö Siivonen