Intermezzo
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Intermezzo [-metso] (suom. välisoitto) on musiikkiin liittyvä termi, jolla on muutama hieman toisistaan poikkeava merkitys. Yleisesti sanaa käytetään viittaamaan sävellykseen, joka sijoittuu kahden (suuremman) musiikillisen kokonaisuuden väliin. Tarkemmin intermezzot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, ns. oopperaintermezzoon ja instrumentaaliseen intermezzoon.
Oopperaintermezzo muokkaa
Oopperassa intermezzo oli 1700-luvulla koominen välinäytös vakavamman opera serian kahden näytöksen tai kohtauksen välillä. Nämä intermezzot saattoivat olla itsessään kokonaisia teoksia, vaikkakin pääteosta lyhyempiä. Ne antoivat kontrastia tummemmansävyiselle opera serialle ja tarjosivat humoristisen tauon pääteoksen draamasta. Tunnetuin tällainen teos lienee Giovanni Battista Pergolesin La serva padrona.
Välillä intermezzot ja niiden suosio levisivät jopa nopeammin kuin itse opera seria – asiaa ei ainakaan haitannut niiden tuottamisen helppous verrattuna täysimittaiseen oopperaan. Tyyli levisi 1730-luvulla ympäri Eurooppaa.
Instrumentaalinen intermezzo muokkaa
Termi sai 1800-luvulla uuden merkityksen – lyhyehkö soitinsävellys, joka oli joko välisoittona suuremman teoksen kahden osan välillä tai vaihtoehtoisesti itsenäinen teos. Näiden intermezzojen tyyli ja funktio vaihtelevat suurestikin.
Oopperasäveltäjät sävelsivät ajoittain intermezzoja välisoitoiksi oopperan näytösten välille. Tässä merkityksessään intermezzo muistuttaa entr'actea. Tämäntyyppisiin välisoittoihin lukeutuu esimerkiksi intermezzo Pietro Mascagnin oopperasta Cavalleria rusticana. Myös muiden muassa Puccini ja Delius sävelsivät oopperoihinsa tällaisia välisoittoja.