Välimerenritari
Välimerenritari eli etelänritari (Papilio alexanor) on Välimeren alueella ja Lähi-idässä tavattava kookas ritariperhoslaji.
| Välimerenritari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Ritariperhoset Papilionidae |
| Alaheimo: | Ritariperhoset Papilioninae |
| Tribus: | Papilionini |
| Suku: | Papilio |
| Laji: | alexanor |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Papilio alexanor |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaMonien sukulaistensa tapaan etelänritarikin on kookas kelta-musta perhonen, jonka takasiipien takareunassa on pitkä kannus. Musta väri muodostaa siiville kolme taaksepäin kapenevaa, leveää poikkiraitaa. Muista suvun Euroopassa tavattavista lajeista poiketen etelänritarin siipisuonten kohdalla ei ole nähtävissä tummia juovia. Sekä etu- että takasiipien ulkoreunan tuntumassa on leveä tumma poikkiraita, jonka alueella etenkin takasiivessä näkyy sinistä väriä. Takasiiven takareunassa on punainen silmätäplä. Ruumis on kelta-musta, pitkittäisraidallinen. Tuntosarven kärki on valkoinen.[1]
Hieman samannäköinen laji on purjeperhonen (Iphiclides podalirius).
Levinneisyys ja lentoaika
muokkaaVälimerenritaria tavataan Kaakkois-Euroopassa Balkanin niemimaalla ja Kreikan saaristossa sekä Lähi-idässä aina Iraniin ja Afganistaniin saakka.[2] Sillä on myös muusta levinneisyydestä irrallinen esiintymä Luoteis-Italian ja Kaakkois-Ranskan alueella. Perhoset lentävät yhtenä pitkäkestoisena sukupolvena kesä-heinäkuussa, mutta kuumimmilla paikoilla jopa huhtikuusta alkaen.[1]
Elinympäristö ja elintavat
muokkaaVälimerenritari viihtyy harvalukuisena kuumilla ja kuivilla avoimilla rinteillä tai harvakseltaan puustoisilla paikoilla. Lentotapa on liitelevä, ja laskeutuessaan juomaan mettä eläin lepattelee siipiään. Laji vierailee mielellään ohdakkeiden kukilla.[1][3]
Ravintokasvi
muokkaaToukka elää monilla sarjakukkaiskasveilla.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c http://www.eurobutterflies.com/species_pages/alexanor.htm
- ↑ http://www.rscn.org.jo/orgsite/Portals/0/Reports%20RSCN/Butterflies%20of%20Jordan.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Haahtela, Saarinen, Ojalainen & Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus 2012. ISBN 978-951-20-8386-2 s. 55
Aiheesta muualla
muokkaa- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)