Välillinen tekeminen

Välillinen tekeminen on rikosoikeudellinen nimitys, joka tarkoittaa rikoksen tekemistä sellaisen henkilön välityksellä, jota ei voida teosta rangaista.[1] Tällaiseen välittömään tekijään ei kohdisteta rikosoikeudellista seuraamusta, jos hän on tehnyt rikoksen[2]

  • syyntakeettomana
  • rangaistavuuden poistavan pakon alaisena (esimerkiksi hätävarjelutilanne)
  • ilman tahallisuutta, jos teon rangaistavuus edellyttää tahallisuutta
  • käskyn nojalla, kun hänen on lain mukaan toteltava
  • ilman aikomusta, kun rikos vaatii tiettyä aikomusta ja aikomus on määräävällä henkilöllä

Toista henkilöä välikappaleena käyttävä välillinen tekijä saa välittömän tekijän rikkomaan lakia esimerkiksi erehdyttämällä, käskemällä, yllyttämällä tai käyttämällä hyväkseen tämän heikkoa älyä. Välitön tekijä voidaan jättää rankaisematta, mutta välillinen tekijä tuomitaan varsinaisena tekijänä rangaistukseen.[3]

Välillisen tekemisen vastakohta on omakätinen rikos. Välillisestä tekemisestä säädetään rikoslain 5 luvun 4 pykälässä.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Facta 2001, WSOY 1981–1987, ISBN 951-0-10221-0.
  2. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  3. Lasse Nikkarinen (toimittanut): Lakitieto 4, Otava 1983, ISBN 951-1-06460-6.
  4. Rikoslaki 5:4