Avaa päävalikko

Väinö Svanström

suomalainen kenraalimajuri

Väinö Vilhelm Svanström (7. marraskuuta 1884 Helsinki22. tammikuuta 1966 Helsinki) oli Venäjällä koulutuksensa saanut ja Suomen armeijassa kenraalimajuriksi ylennyt tykistöupseeri.

Svanström valmistui ylioppilaaksi 1904 ja kävi Kiovan sotaopiston 1905–1907 ja palveli Venäjän armeijan tykistössä 1907–1918. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vuosina 1914–1917 itärintamalla ja kesästä 1917 alkaen Kaukasian rintamalla, jossa hän palveli vuoristotykistöprikaatin komentajana. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Svanström siirtyi tammikuussa 1918 itsenäiseksi julistautuneen Armenian armeijaan, jossa hän sai everstiluutnantin arvon. Hän erosi Armenian armeijasta toukokuussa 1918 palatakseen itsenäistyneeseen Suomeen. Hänet merkittiin elokuussa 1918 Suomen armeijaan kapteenina, joka oli ollut hänen korkein arvonsa Venäjän armeijassa.

Svanström palveli Suomen rannikkotykistössä 1918–1919 ja sittemmin Kenttätykistörykmentti 2:n komentajana 1919–1933. Hän oli tykistön tarkastajan apulaisena 1933–1937 ja tykistön tarkastajana 1937–1939. Svanström määrättiin syksyllä 1939 ylimääräisten kertausharjoitusten yhteydessä päämajan ja yleisesikunnan tykistökomentajaksi, missä tehtävässä hän toimi koko talvisodan ja vielä jatkosodan hyökkäysvaiheen ajan aina vuoteen 1942. Käytännössä tämä tarkoitti toimimista tykistön tarkastajana olleen kenraali V. P. Nenosen apulaisena hankinta-asioissa. Svanström oli päämajan ase-esikunnan päällikkönä 1942–1944 ja pääesikunnan taisteluvälineosaston varikkojen tarkastajana 1945–1946. Erottuaan palveluksesta hän toimi Helsingin kaupungin kansanhuollon apulaisjohtajana 1946–1949 ja johtajana 1949–1954.

Svanström oli vuosina 1935–1942 valtion tykkitehtaan ja vuosina 1937–1944 valtion ammustehtaan johtokunnan puheenjohtajana.

Ylennykset Suomen armeijassa: majuri 1919, everstiluutnantti 1921, eversti 1925, kenraalimajuri 1938.

LähteetMuokkaa