Uveodermatologinen oireyhtymä
Uveodermatologinen oireyhtymä (myös uveodermatological syndrome, UDS tai VKH) on koirien autoimmuunisairaus. Se vastaa ihmisen Vogt-Koyanagi-Haradan oireyhtymää, joten puhuttaessa UDS:sta saatetaan käyttää termiä VKH. UDS muistuttaa oireiltaan SA:ta mutta on vakavampi. UDS on melko harvinainen, eikä Suomessa tunneta olleen kuin muutama tapaus.
Oireet muokkaa
UDS:ssä ihotulehdus keskittyy ihon ja limakalvojen rajakohtiin, muiden muassa huulten, silmien ja peräaukon ympäristöön. Alueille kehittyy märkivä ihotulehdus, jonka seurauksena alue kaljuuntuu ja menettää usein pigmenttiä. UDS:ään voi liittyä myös sokeutumista ja kynsien irtoamista. UDS:n ensioireita silmissä ovat usein uveiitti ja pemphigus. Koira yleensä sairastuu melko nuorena, yleisimmin noin 1–2-vuotiaana.
Vaikka sairaus voi esiintyä kaikkialla, yleensä se esiintyy naamassa autoimmuunitulehduksena. Tyypillinen oire on pigmentin katoaminen kirsusta, huulista ja silmäluomista. Pään alueen tulehdus aiheuttaa turvotusta, hilseilyä ja paksua rupimaista karstaa. Sairaalla koiralla silmään voi kertyä kivuliasta painetta, jolloin silmän keskiosa näkyy vaalean sinertävänä.
Hoito ja ennaltaehkäisy muokkaa
UDS voi olla tuskallinen koiralle, eikä siihen ole parannuskeinoa. Sitä ei myöskään voida todeta ennen oireiden ilmenemistä.
UDS:n oletetaan olevan perinnöllinen sairaus, mutta sen periytymisen mekaniikasta ei ole toistaiseksi selkoa. Toistaiseksi ainoa tapa ehkäistä UDS:ää on valita jalostukseen vain terveitä yksilöitä sellaisista linjoista, joista ei ole syntynyt UDS:ästä kärsiviä yksilöitä.