Uudenseelanninuikku
Uudenseelanninuikku (Poliocephalus rufopectus) on uikkuihin kuuluva lintulaji. Se kuuluu Uuden-Seelannin endeemiseen lintulajistoon ja luokitellaan uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäväksi.
| Uudenseelanninuikku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: |
Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: |
Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: |
Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: |
Linnut Aves |
| Lahko: |
Uikkulinnut Podicipediformes |
| Heimo: |
Uikut Podicipedidae |
| Suku: |
Australaasianuikut Poliocephalus |
| Laji: | rufopectus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Poliocephalus rufopectus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Uudenseelanninuikku on pienehkö uikku ja voi saavuttaa noin 29 cm:n pituuden. Yleisväritykseltään laji on tumma ja ruumiinrakenteeltaan pyöreähkö. Linnun pää on pieni ja lähes musta. Päässä on ohuita hopeanharmaita raitoja ja silmät ovat väriltään keltaiset. Uudenseelanninuikun posket, kaula ja niska ovat väriltään kastanjanruskeat ja selkä ja siivet ovat tumman punaruskeat. Pyrstön kärki on valkoinen. Pesimäajan ulkopuolella lintujen väritys on vaaleampi. Uudenseelanninuikun nokka on lyhyt ja väriltään harmaa.[2][3]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Uudenseelanninuikkua tavataan nykyään vain Uuden-Seelannin Pohjoissaarelta ja se on pesivänä hävinnyt Eteläsaarelta. Lajin elinympäristöä ovat pienet suojaiset ja makeavetiset lammet ja dyynijärvet. Se voi elää myös ihmisten rakentamissa ympäristöissä kuten patoaltaissa. Pääosan uudenseelanninuikun ravinnosta muodostavat vesihyönteiset ja niiden toukat, mutta se voi syödä myös äyriäisiä ja pieniä kaloja. Linnun pesimäkausi kestää tammikuusta maaliskuulle ja laji rakentaa kelluvan pesänsä ruovikon joukkoon.[2][3]
Uudenseelanninuikkukannan kooksi arvioidaan 2 900–4 000 sukukypsää yksilöä. Uhkia kannalle ovat sen tärkeiden elinympäristöjen dyynijärvien kuivaus tai umpeenkasvu. Uudenseelanninuikun pesintää häiritsee runsas veneily pesimäaikana ja erityisesti poikaset ovat alttiita rottien ja näätien saalistukselle.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Poliocephalus rufopectus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c New Zealand Grebe - BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 3.1.2014.
- ↑ a b Hugh Robertson,Barrie Heather: Hand Guide to the Birds of New Zealand, s. 20. Oxford University Press, 2001. ISBN 978-0-19-850831-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.1.2014). (englanniksi)