Uudenseelanninlammaskoira

koirarotu

Uudenseelanninlammaskoira (New Zealand Heading Dog) on uusiseelantilainen koirarotu, joka tunnetaan myös nimellä New Zealand Eye Dog.

Uudenseelanninlammaskoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Uusi-Seelanti
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö lampaiden paimennus
Nykyinen käyttö lammaskoira
Muita nimityksiä New Zealand Heading Dog, New Zealand Eye Dog
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Väritys mustavalkoinen, punavalkoinen, keltavalkoinen, black & tan, punainen ja keltainen

Ulkomuoto muokkaa

Uudenseelanninlammaskoira muistuttaa perineistä lyhytkarvaista, työlinjaista bordercollieta ja australialaista koolieta. Se on pitkäjalkainen, ketterä ja nopealiikkeinen. Karvapeite on lyhyt ja sileä.[1] Yleisin väritys on mustavalkoinen, sillä se on helppo erottaa punaruskeilta kukkuloilta pitkänkin välimatkan päästä.[2]

Myös punavalkoisia, punaisia, keltavalkoisia, keltaisia ja black & tan -värisiä yksilöitä esiintyy.[1] Punaiset ja punavalkoiset koirat kuitenkin hukkuvat helposti paikalliseen maastoon. Niitä ei silti ole voitu karsia pois jalostuksesta, sillä punaisia ja punavalkoisia pentuja voi syntyä myös mustavalkoisista vanhemmista, mikäli molemmat kantavat punaista värigeeniä.[2]

Jopa valkoisia yksilöitä syntyy silloin tällöin, mutta ne ovat erittäin epätoivottuja: farmari voi helposti sekoittaa ne lampaisiin pitkän välimatkan päästä, minkä lisäksi lampaat pelästyvät niitä herkemmin huomattuaan etteivät ne olekaan lampaita ja luullessaan niitä sen vuoksi "valeasuisiksi" petoeläimiksi. Bordercollie-esivanhemmilta populaatioon on periytynyt myös blue merle -geeni, ja tämänvärisillä yksilöillä esiintyy silloin tällöin ns. wall eye- eli sinisilmägeeniä. Aina eivät näillä yksilöillä molemmat silmät ole siniset, vaan ne voivat olla myös keskenään eri väriset. Sinisilmäisillä koirilla on kuitenkin usein muita huonompi näköaisti, mikä selittää blue merlen epäsuosion työkoirana.[2] Vaikka valkoisia ja blue merlejä koiria on olemassa, niitä ei myöskään yleensä mainita rotuun kuuluvien värien joukossa.

Luonne ja käyttäytyminen muokkaa

Uudenseelanninlammaskoira on perinyt tyypillisen paimennustapansa suoraan bordercollielta: se hallitsee lammaslaumoja tiiviillä tuijotuksella. Tästä johtuu myös sen toinen nimitys "uudenseelanninsilmäkoira". Parhaiten sille sopii lähietäisyydellä työskentely jossa vaaditaan nopeita reaktioita, kuten yksittäisten lampaiden erottaminen laumasta. Toisin kuin toinen uusiseelantilainen rotu uudenseelanninpaimenkoira, uudenseelanninlammaskoira haukkuu erittäin harvoin ja haukkuminen onkin jalostuksessa epätoivottava ominaisuus.[1]

Alkuperä muokkaa

Varhaiset brittiläiset siirtolaiset toivat bordercollieita mukanaan Uuteen-Seelantiin. Niiden pitkäkarvaisuus ja taipumus käydä maahan makaamaan työskentelyn aikana eivät kuitenkaan olleet toivottuja ominaisuuksia uudessa ympäristössä. Pian niistä alettiin jalostaa lämpimään ilmastoon paremmin sopivia lyhytkarvaisia lammaskoiria, jotka pysyttelivät seisaallaan koko työskentelyn ajan. Viimeksi mainittu ominaisuus auttoi lammasfarmaria erottamaan koiran paremmin suuremman välimatkan päästä eivätkä lampaat pelänneet yhtä paljon lähestyvää koiraa, joka oli seissyt lähistöllä jo ennen liikkumista kuin koiraa joka lähti tulemaan kohti suoraan maasta noustuaan. Vaikka osa bordercollien keskeisistä ominaisuuksista haluttiin karsia pois, se on lähestulkoon ainoa jalostuksessa käytetty rotu ja sen perimä näkyy yhä selvästi.[2]

Uudenseelanninlammaskoira on yleinen näky lammaskoirakokeissa, joista ensimmäinen järjestettiin Wānakassa jo vuonna 1867. Niissä tehtävänä on paimentaa lammas kentän ympäri ja viimein aitaukseen, ja niistä tuli kuuluisa harrastus 1980-luvulla, jolloin paikallisella tv-kanavalla näytettiin A Dog's Show-ohjelma.[3]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:New Zealand Heading Dog