Urdiala (albumi)

Urdiala; Kehro
Studioalbumin tiedot
Julkaistu	huhtikuu 2019
Formaatti	LP + CD
Tuottaja(t)	Samuli Laiho
Tyylilaji	psykedeelinen musiikki
Kesto	34.17
Levy-yhtiö	Ektro Records
Kehron muut julkaisut

Urdiala on Kehron esikoisalbumi, joka julkaistiin huhtikuussa 2019.

Kappaleet muokkaa

Kaikki kappaleet sovittanut Kehro.


Nro	Nimi	Sävel	Kesto
1.	Hölli	Vesa Kaartinen	2.50
2.	Nyyperi	Kaartinen	2.08
3.	Martankari	Ville Toikka	5.41
4.	Laikka	Toikka	3.30
5.	Kolu	Toikka	4.00
6.	Ristolli	Kaartinen	2.43
7.	Kasila	Toikka	2.38
8.	Piippala	Toikka	3.39
9.	Kikuri	Kaartinen	3.44
10.	Honkolan neiti	Kaartinen	3.18
34.17

^[1]

Kokoonpano muokkaa

Yhtye

Ville Toikka – sähkökitara
Vesa Kaartinen – akustinen kitara, banjo, huuliharppu
Markku Kyyhkynen – kontrabasso
Kalle Outila – rummut, kitara

Vierailevat muusikot

Samuli Laiho – akustinen kitara, syntetisaattori
Janne Oinas – sähkökitara, syntetisaattori
Marko Timonen – lyömäsoittimet
Kimmo Pohjonen – huuliharppu
Tero Hyväluoma – viulu

Tuotannon avainhenkilöt muokkaa

Janne Oinas & Samuli Laiho (Mankku Studio) – äänitys
Janne Oinas & Samuli Laiho (Lerin Paja) – miksaus
Pauli Saastamoinen (Finnvox Studio) – masterointi
Tom Backström (Musta kirahvi) – kansien siinnittelu
Samuli Laiho – tuottaja
Vesa Kaartinen & Ville Toikka – vastaavat tuottajat

Kappalekohtaiset taustiedot muokkaa

Kehro on pieni kylä Urjalan kunnassa Vesilahden ja Kylmäkosken rajamailla, noin 170 kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Tarinan mukaan muuan vesilahtelainen metsästäjä mieltyi joskus 500 vuotta sitten kahden järven väliseen harjuun niin, että päätti jäädä sinne asumaan. Metsästäjän nimi oli Kehro. Tuolloin Urjalasta käytettiin nimeä Urdiala tai Urdhiala. Vanhimmissa asiakirjoissa nimi on myös muodossa Vrdhiala ja Oruiala.

Matti Pakkasen kirjoittama Kehron kylähistoria on kattava lähdeteos kulmakunnan menneisyyteen. Kirja paljastaa esimerkiksi, että Kehro on yksi Urjalan ensimmäisistä kylistä, Urjalan ensimmäinen linja-auto liikennöi Kehrolta Viialaan, ja että Urjalan ensimmäinen osuuskassa perustettiin Kehrolle. Urjalan ensimmäinen pappikin (Erkki Jäntzi) oli kehrolainen, samoin ensimmäinen levylaulaja (Aila Heikkilä). Kehrolta oli vuosikausia yhtäaikaisesti eduskunnassa kaksi kansanedustajaa, Otto Toivonen ja Atte Pakkanen. Kylällä oli ylväimmillään 1950 – 60-luvulla kolme kauppaa ja oma tanssisali sekä tilallisille että työväelle.

1. Hölli

Hölli on toinen Pakkasen kantatilan kahdesta torpasta. Aatami Hölli raivasi sen isojaon yhteydessä 1700-luvun lopussa, kun kylän taloja jaettiin ja siirrettiin uusille paikoilleen. Aatami sai työstään palkkioksi hopeapikarin. Tilan nykyinen isäntä toi kylään luomuviljelyn ja alkoi myydä tuotteitaan lähiseudun toreilla.

2. Nyyperi

Kehro on tyypillistä rajamaata: kaukana kaikesta. Urjalan keskustaan on suunnilleen yhtä pitkä matka kuin naapurikuntien keskuksiin Kylmäkoskelle, Vesilahteen tai Punkalaitumelle. Pienestä koostaan huolimatta kylä on jakaantunut vielä pienempiin kulmakuntiin. Yksi niistä – Nybergin kylä – kuuluu virallisesti vieläpä Vesilahden kuntaan. Nyberg on aina ollut kehrolaisen suussa Nyyperi. Vasta Matti Pakkasen kylähistoriikki paljasti, että nimi kirjoitetaan virallisissa dokumenteissa ruotsalaisittain.

3. Martankari

Kehron kylä on alun perin ollut kannas Pakkasenjärven ja Kankurinjärven välissä. Järvistä ei enää ole jäljellä muuta kuin satunnaiset kevättulvat ja muutama paikannimi. Yksi nimistä on Martankari. Martankari on kivi, joka pilkistää peltoaukean keskellä lähellä kylän läpi virtaavaa Riehunojaa. Kivi sai nimensä 1800-luvun alussa, kun pellot olivat vielä Kankurinjärven peitossa. Ali-Pakkasen talon Martta-niminen tytär hukkui myrskyssä kiven luona palatessaan veneellä myllyreissulta Kankurinkoskesta. Mylly oli käytössä vuodesta 1780 vuoteen 1820, jolloin kehrolaiset hajottivat sen. Syynä olivat myllypadon aiheuttamat tulvat kylän pelloilla.

4. Laikka

Suurin osa Kehron maataloista on Laurilan kartanon (Honkolan kartano sivutila) entisiä torppia tai mäkitupia. Yksi sellainen on Laikka, pieni lohkotila Kikurin kulmalla ränsistyneen koivukujan päässä. Laikka on ollut pitkiä aikoja tyhjillään ja vaihtanut useasti omistajaa. Viime vuosina tilalla on mm. kasvatettu lampaita ja järjestetty mäyräkoirien SM-ajokokeita.

5. Kolu

Kolu on Ali-Pakkasen kantatilan – myöhemmin Laurilan kartanon torppa. Kun 1860-luvun nälkävuodet olivat tyhjentäneet torpan, ruotusotamies Heikki Gran vuokrasi sen ja vaihtoi oman sukunimensä Koluksi. Nimi on lyhenne tilan läpi virtaavasta Kolunojasta. Useita torpan asukkaista oli sisällissodan aikana mukana Kehron punakaartissa. Heikin pojanpoika Väinö lunasti rappioituneen tilan vuonna 1927 torpparivapautusten jälkimainingeissa.

6. Ristolli

Honkolan kartanon sivutila Laurila – Ristolli tai Kartano niin kuin kyläläiset sanovat – ja erityisesti sen valtava navetta hallitsee edelleen Kehron yleiskuvaa. Ristolli toi yli sadan vuoden ajan kylään maatalouden uusimmat innovaatiot. Navetassa oli vielä 1970-luvun alussa toista sataa lypsylehmää. Pitkässä päärakennuksessa asui viidestä kuuteen perhettä, jotka vaihtuivat vähän väliä. Uusien asukkaiden mukana kylään tuli jatkuvasti uutta energiaa ja uusia murteita, useimmiten itäsuomalaisia.

7. Kasila

Kasila on alun perin Pakkasen kantatilaan kuulunut Tienhaara-niminen mäkitupa-alue maamiesseurantalonmäen etelärinteessä Kylmäkosken risteyksen kohdalla. Nimi vakiintui, kun Ristollin entinen työntekijä Heikki Kasila osti paikan. Mökki jäi lahoamaan sen jälkeen, kun sen viimeinen asukas, Kasilan Aino muutti pois. Nyt tontilla on Kehron metsästysseuran maja. Siellä on asustanut metsästäjävieraita Keski-Euroopasta asti.

8. Piippala

Mäennyppylällä Nummenkulmalla on Laurilan kartanon moonamiehen pirtti, joka sai nimensä yhden asukkaansa, Piippalan Matin mukaan. Pirtille johtavan tien risteyksessä oli pieni punainen mökki. Sen viimeinen asukas oli Kolun Hilman ottopoika Antero. Kyläläiset kutsuivat poikaa Piippalan Ansuksi. Ennen kuin Piippalan mökki paloi 1970-luvun alussa, se oli jonkin aikaa kokoontumispaikka, jossa kylän nuoret oppivat tupakoimaan ja ryyppäämään.

9. Kikuri

Kehron alueella on enää kaksi järveä, kirkasvetinen Soilunjärvi ja ruskeavetinen Kikurinjärvi. Kikurinjärvi oli 1940-luvulle asti Honkolan kartanon "sisäjärvi". Sen ainoan pienen saaren peittää Furuhjelmin aatelissuvun kesämökki. Sotien jälkeen merkittävä osa Kikurinjärven rannoista lohkottiin osaksi evakoiden tiluksia. Järven itärannan tuntumassa on iso uimakivi, jolta lapset ja nuoret sukelsivat muuten matalaan rantaveteen. Järvi oli 1970-luvun alkuun asti tunnettu isoista rapusaaliistaan, joita riitti kilometrien matkalle järvestä laskevaan Kikurinojaan.

10. Honkolan neiti

Honkolan kartanoa ja sen Laurila-nimistä sivutilaa – Ristollia emännöi vuosikymmenien ajan Christine Furuhjelm, kansan suussa Honkolan neiti. Hän samoin kuin kartanon edellinen omistaja, Christinen isä Robert Furuhjelm eli Honkolan Roope olivat kumpikin kehrolaisesta näkökulmasta hienompaa väkeä: puhuivat murtaen suomea ja harrastivat hienoja asioita kuten gourmet-kokkausta ja ratsastusta. He tulivat kuitenkin hyvin juttuun kylän asukkaiden kanssa. Vielä 1960-luvulla merkittävä osa kylän miehistä hankki lisätuloja tekemällä kartanolle metsätöitä tai ajamalla talvisin hevosilla "puurahtia".