Uposkoisa

perhoslaji

Uposkoisa (Acentria ephemerella) on vesistöjen äärellä tavattava pieni perhoslaji.

Uposkoisa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Koisaperhosmaiset Pyraloidea
Heimo: Heinäkoisat Crambidae
Alaheimo: Vesikoisat Acentropinae
Suku: Acentria
Laji: ephemerella
Kaksiosainen nimi

Acentria ephemerella
(Denis & Schiffermüller, 1775)

Synonyymit
  • Phryganea nivea
  • Acentria nivea
  • Acentropus niveus
Katso myös

  Uposkoisa Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Uposkoisan etusiivet ovat pituuteensa nähden kapeat ja harmaanvalkoiset ilman kuviointia, joskin etureunasta sävyltään tummemmat. Takasiivet ovat puhtaanvalkoiset. Siipiripset ovat melko pitkät. Osa naaraista on kokonaan siivettömiä. Takaruumiin selkäpuoli on osittain ruskea. Siipiväli 10–17 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Uposkoisaa tavataan yleisenä lähes koko Euroopassa.[3] Se on myös levinnyt vieraslajina Pohjois-Amerikkaan.[4] Suomessa sitä tavataan Ahvenanmaalta ja etelärannikolta ainakin Tornion korkeudelle saakka. Perhoset ovat lennossa heinä-elokuussa.[5]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

 
Siivetön naaras

Uposkoisa on sidoksissa vesistöihin, eikä sitä juuri tapaa muualta. Elinympäristöjä ovat järvet, lammet ja hitaasti virtaavat joet. Perhosen elintapa on sikäli erikoinen, että siivettömät naaraat elävät veden alla nousten pintaan vain parittelua varten. Koiraat lentävät lähellä veden pintaa ja parittelu tapahtuu nopeasti pinnalla. Koiraita voi lentää öisin valolle. Toukka elää vesikasveilla jopa kahden metrin syvyydessä, löyhän seitin tai lehdenkappaleista kasatun suojan naamioimana ja myös koteloituminen tapahtuu vedenpinnan alapuolella. Toukka talvehtii.[3][6]

Ravintokasvi muokkaa

Toukan ravintokasveja ovat varsin monet vesikasvit, erityisesti kanadanvesirutto (Elodea canadensis) ja näkinparrat (Chara).[3]

Lähteet muokkaa

  1. UK Moths (englanniksi)
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. a b c d Patrice Leraut: Moths of Europe, volume 3: Zygaenids, Pyralids 1. N.A.P Editions, 2012. ISBN 978-2-913688-15-5. s. 128
  4. BugGuide (englanniksi)
  5. Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Bladmineeders (Arkistoitu – Internet Archive) (hollanniksi)(englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa