Ulappavalokalat
Ulappavalokalat (Neoscopelidae) on valokaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan kaikista valtameristä.
| Ulappavalokalat | |
|---|---|
.jpg) Suomuvalokala (Neoscopelus macrolepidotus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Valokalat Myctophiformes |
| Heimo: |
Ulappavalokalat Neoscopelidae Jordan, 1901 |
| Suvut[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Lajit ja anatomia
muokkaaUlappavalokaloja elää kuusi lajia, jotka jaetaan kolmeen sukuun. Lajeihin kuuluu muun muassa suomuvalokala (Neoscopelus macrolepidotus). Ulappavalokalat ovat melko pieniä ja kooltaan 15–30 cm. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat hoikkia. Heimon lajit eroavat valokalojen heimon (Myctophidae) lajeista lyhyemmän ja taaempana sijaitsevan peräevän ja päästä puuttuvien valoelimien perusteella. Neoscopelus-suvun lajeilla on vatsassa kolme riviä valoelimiä. Valokalojen tavoin lajeilla on rasvaevä. Silmät ovat ulappavalokaloilla suuret tai keskikokoiset ja suomut ovat suuret, Solivomer-suvun lajeilla sahalaitaiset. Suu sijaitsee kuonon päässä ja on suuri, hampaat ovat pienet. Scopelengys-suvun laijeilla ei ole uimarakkoa, muilla on.[1][2][3][4]
Levinneisyys
muokkaaUlappavalokaloja tavataan Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta trooppisista ja subtrooppisista vesistä. Ulappavalokalalajit elävät syvissä vesissä noin 500–1 000 metrin syvyydessä veden pinnasta.[1][2][3][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 223. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.07.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Family Neoscopelidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Family Neoscopelidae (PDF) FAO. Viitattu 23.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b James Leonard Brierley Smith,Margaret Mary Smith,Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 321. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.07.2011). (englanniksi)