Ukrainan venäläistäminen

Ukrainan venäläistäminen (ven. Русификация Украины, rusіfikatsija Ukrainy) tarkoittaa toimenpiteitä, joita Venäjän keisarikunta ja Neuvostoliitto käyttivät ukrainan kielen ja ukrainalaisten kansallisen identiteetin hävittämiseen ja korvaamiseen venäläisellä. Myös nyky-Venäjä on pyrkinyt venäläistämään Ukrainaa miehittämillään alueilla.

Yksi Ukrainan kirkoista ennen ja jälkeen jälleenrakennuksen

Ukrainassa venäläistämistä on tehty etenkin Venäjän miehittämällä Krimillä ja Ukrainan ulkopuolella myös muualla Itä-Euroopassa ja Suomessa.

Yksi tekijä venäläistämistoimien taustalla oli se, että vuonna 988 tapahtuneen Kiovan rusien kasteen jälkeen venäläiset ja ukrainalaiset on nähty yhtenä ja samana kansana, mistä puhui muun muassa Vladimir Putin Venäjän hyökätessä Ukrainaan vuonna 2022.

Venäjän keisarikunnassa

Venäjän valloitettua Krimin kaanikunnan uusista harvaan asutuista alueista etelässä alettiin käyttää nimitystä Novorossija eli Uus-Venäjä, jota alettiin asuttamaan aluksi etnisillä ukrainalaisilla sekä pienemmillä määrin venäläisillä ja saksalaisilla. Kasakkahetmanaatin eliitti integroitiin osaksi Venäjän aatelistoa, ja heitä kannustettiin ottamaan venäläisiä puolisoikseen, jolloin kasakat pikkuhiljaa venäläistyivät. Keisarikunnan venäläistämistoimet Ukrainan alueella rajoittuivat lähinnä kaupunkeihin, joissa vuokranantajat ja tehtaanomistajat olivat joko etnisiä venäläisiä tai venäläistyneitä ukrainalaisia. Maaseudun väestö pysyi suurimmaksi osaksi ukrainankielisenä.

Katariina Suuren aikana nykyisen Ukrainan alueelle lähetettiin runsaasti etnisiä venäläisiä vastikään valtakuntaan liitettyjen alueiden venäläistämiseksi. Keisarinna pyrki myös käännyttämään ukrainalaisia uniaattikirkkoon, mutta hänen seuraajansa lopettivat tämän ja alkoivat sen sijaan hyödyntää Venäjän ortodoksista kirkkoa ukrainalaisten venäläistämisessä.

Keisari Aleksanteri II antoi vuonna 1876 Emsin ukaasin, jonka nojalla kiellettiin ukrainankielisen kirjallisuuden julkaiseminen. Ukrainan kielen tukahduttamisyritykset jatkuivat senkin jälkeen. Koska suurin osa ukrainan puhujista asui maaseudulla, se koettiin keisarillisessa hovissa alempiarvoiseksi talonpoikien kieleksi. Keisari Nikolai II:n kerrotaan sanoneen ukrainan kielestä: "Ei ole olemassa mitään ukrainan kieltä, ainoastaan lukutaidottomia vähävenäjää puhuvia talonpoikia." Keisarikunnan aikaiset venäläistämistoimet ukrainalaisten keskuudessa rajoittuivat kaupunkeihin, joista sen toivottiin leviävän myös maaseudulle. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Ukrainan kansallinen herääminen alkoi 1900-luvulle tultaessa kulminoituen vuoden 1917 vallankumoukseen. Tämä tuli kuitenkin päätökseen vuonna 1922, kun Ukrainan SNT:sta tuli yksi Neuvostoliiton perustajajäsenistä.

Neuvostoliitossa

Neuvostoliiton kommunistinen puolue pyrki 1920-luvun alussa pitämään militantin venäläistämisen aisoissa niin Ukrainassa kuin muuallakin Neuvostoliitossa. Ukrainalaisuutta suvaittiin näennäisesti muun muassa nimittämällä Ukrainan SNT:n kommunistipuolueen hallitukseen pari kolme ukrainankielistä jäsentä, ja muut olivat venäjänkielisiä. Se oli esimerkki niin sanotusta neuvostoukrainalaistamisesta, jonka tehtävänä oli laillistaa kommunistisen puolueen valta etnisten ukrainalaisten silmissä. Nationalismia ei sen sijaan hyväksytty. Yhdeksi muistoksi tältä ajalta on jäänyt elämään Myna Mazailo -nimisessä näytelmässä Motja-tädin lausahdus: "mieluummin raiskattu kuin ukrainalaistettu".

1930-luvulle tultaessa Ukrainan SNT:ssa aloitettiin aktiivinen venäläistäminen ja ukrainalaisuuden vastustaminen, kun aiemmin neuvostoukrainalaistamista kannattavia poliitikkoja pidätettiin ja Venäjän SFNT:n alueelle (muun muassa Kubanin alueelle) muuttaneet ukrainalaiset joutuivat merkittävien venäläistämistoimien kohteeksi. Holodomorin aiheuttamien runsaiden kuolemien jälkeen Ukrainan SNT:n alueelle lähetettiin Stalinin käskystä uudisasukkaita, joista suurin osa oli etnisiä venäläisiä.

Neuvostoaikana ukrainan kielen ahtaalle ajaminen jatkui ja sen katsottiin edelleen olevan ennen kaikkea talonpoikaiskieli, jonka arvovalta oli venäjään verrattuna vähäisempi, minkä seurauksena alkujaan ukrainankielisissä perheissä lapsille alettiin puhua pelkästään venäjää.

Nykyaikana

Pääartikkeli: Ukrainalaislasten pakkosiirrot Venäjälle

Ukrainan itsenäistymisen jälkeen maa on pyrkinyt ottamaan etäisyyttä Venäjään ja sen kulttuuriin. Vuoden 2014 Euromaidan ja vuotta myöhemmin säädetyt dekommunisointilait ovat siivittäneet tätä muutosta edelleen. Vastaavanlaisiin toimiin oli jo aiemmin ryhdytty esimerkiksi Baltian maissa.

Miehittämillään alueilla Venäjä on pyrkinyt venäläistämään väestöä aktiivisesti. Venäläistämistoimien kohteeksi vasten tahtoaan ovat joutuneet erityisesti lapset, joita Venäjä on pakkosiirtänyt Venäjän puolelle rajaa. Pakkosiirtojen jälkeen ukrainalaislapset ovat venäläistämistoimien lisäksi joutuneet puutteellisissa elinoloissa myös kaltoinkohtelun uhreiksi.

Venäjän aloittaman suurhyökkäyksen seurauksena venäjänkielinen kulttuuri ja sen ilmenemismuodot ovat päätyneet sensuurin kohteeksi, mikä näkyy esimerkiksi venäläisten ja neuvostoaikaisten monumenttien muokkaamisella tai poistamisella kokonaan. Ilmiöstä käytetään nimeä derussifikaatio.