Tyyppi 45 -hävittäjä
Tyyppi 45 on Britannian kuninkaallisen laivaston kuuden hävittäjän muodostama alusluokka. Britannia oli 1990-luvulla mukana brittiläis-italialais-ranskalaisessa Horizon-fregattihankkeessa, josta jättäytyi 1999 eriävien teknisten vaatimusten vuoksi. Britannia ryhtyi sen jälkeen kehittämään omaa alustyyppiään. Luokan ensimmäinen alus HMS Daring otettiin palvelukseen 23. heinäkuuta 2009 ja viimeinen 26. syyskuuta 2013.
| Tyyppi 45 | |
|---|---|
 HMS Dragon 2012 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 7 205 t |
| Pituus | 152,4 m |
| Leveys | 21,2 m |
| Syväys | 7,4 m |
| Koneteho |
2 × Rolls-Royce WR-21 -kaasuturbiini+generaattori yht. 43 MW 2 × Wärtsilä 12V200 -dieselmoottoria yht. 4 MW 2 × 20 MW sähkömoottorit yht. 40 MW |
| Nopeus | 29+ solmua[1] |
| Miehistöä | 190 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta | 1 × 114 mm Mk8 |
| Ilmatorjunta |
Sea Viper 2 × Oerlikon 30 mm |
Taustaa muokkaa
Falklandin sodan kokemukset ilmatorjunnan haasteista loivat vaatimukset uudelle ilmatorjuntakykyiselle hävittäjälle. Yhdistynyt kuningaskunta liittyi seitsemän Nato-maan muodostamaan liittoumaan, jonka tarkoituksena oli kehittää uusi ilmatorjuntafregatti NFR-90, mikä kuitenkin kaatui maiden keskinäisiin ongelmiin. Tämän jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta muodosti Ranskan ja Italian kanssa Horizon CNCG -ohjelman, joka myös kaatui maiden keskinäisiin erimielisyyksiin vaatimuksista. Maa erkani hankkeesta 26. huhtikuuta 1999, minkä jälkeen se aloitti oman kansallisen hankkeen. Marconi Electronic Systems (MES) valittiin 23. marraskuuta hankkeen päätoimittajaksi ja seitsemän päivää myöhemmin MES ja British Aerospace sulautuivat BAE Systemsiksi, jolloin BAE Systemsistä tuli päätoimittaja.
Suunnittelu muokkaa
Aseistus ja johtamisjärjestelmät muokkaa
Alusten pääaseistuksena on Sea Viper -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (PAAMS), johon on liitetty BAE Systems Integrated System Technologiesin (Insyte) toimittama SAMPSON-monitoimitutka sekä Insyten ja Thales Groupin tomittama S1850M 3D-ilmavalvontatutka. Ohjusjärjestelmään voidaan sijoittaa 48 kpl MBDA Aster 15- ja 30-tyypin ilmatorjuntaohjuksia, joiden kantama enimmillään on 120 kilometriä. Lähi-ilmatorjuntakykyä täydennetään kahdella Oerlikon Contravesin toimittamalla 30 mm KCB -tykillä, jotka on sijoitettu omiin torneihinsa. Lisäksi aluksella on kaksi Phalanx CIWS -lähitorjuntajärjestelmää.
Meritorjuntakykyn lisäämiseksi alukselle voidaan asentaa kaksi RGM-84 Harpoon -meritorjuntaohjuslavetin asennukseen, mutta sitä ei ole toteutettu. Lisäksi aluksille on asennettu BAE Systemsin 113 millimetrin Mk.8 mod 1 -tykki, jota voidaan käyttää esimerkiksi maakohteiden tuhoamiseen. Tykin korvaamista 155 mm tykillä on ehdotettu parantamaan kantamaa ja tuhovoimaa. Kranaatteina käytettäisiin tulevaisuudessa ehkä älyammuksia. Alukselle on sijoitettu Westland Lynx HMA8 -helikopteri, jonka varustuksena on Sea Skua -meritorjuntaohjukset ja Sting Ray -torpedot.
Alusten elektronista järjestelmää täydentävät MFS 7000 -kaikuluotain, torpedosuojausjärjestelmä, elektroninen Seagnat -harhautusjärjestelmä. Aluksilla on majoitustilat 60:lle jalkaväkitaistelijalle varusteineen.
= Propulsiojärjestelmä muokkaa
Aluksen propulsiojärjestelmään kuuluu kaksi Rolls-Royce WR-21 -kaasuturbiinia, jotka kumpikin tuottavat 21,5 megawatin tehon. Turbiinimoottorit pyörittävät generaattoria, joilla tuotetaan sähköisen voimansiirron edellyttämä sähkö. Kaksi 20 megawatin sähkömoottoria pyörittää kumpikin omaa akselia. Koeajoissa mitattu huippunopeus 31,5 solmua saavutettiin 120 sekuntia kestäneen kiihdytyksen jälkeen. Suunnitellun 29 solmun huippunopeuden saavuttamiseen kului 70 sekuntia.
Alukset muokkaa
Luokan kolme ensimmäistä alusta tilattiin heinäkuussa 2000, ja helmikuussa 2002 tilausta täydennettiin kolmella aluksella. Alusten tarvitsemien lohkojen valmistus jaettiin VT Groupin Portmouthin telakan ja BAE Systemsin Glasgowin tuotantolaitosten kesken, jotka myöhemmin sulautuivat BVT Surface Fleetiksi. Lopullinen kasaus tehdään Clyden telakalla.[2]
| Nimi | Telakka (kokooja) | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Huomautus |
|---|---|---|---|---|---|
| HMS Daring | BAE Systems, Scotstoun | 28. maaliskuuta 2003 | 1. helmikuuta 2006 | 23. heinäkuuta 2009 | |
| HMS Dauntless | BAE Systems | 26. elokuuta 2004 | 23. tammikuuta 2007 | 3. kesäkuuta 2010 | operatiiviseen palvelukseen marraskuussa 2010 |
| HMS Diamond | BVT Surface Fleet, Govan | 25. helmikuuta 2005 | 27. marraskuuta 2007 | 6. toukokuuta 2011 | operatiiviseen palvelukseen kesällä 2012 |
| HMS Dragon | BAE Systems | 19. joulukuuta 2005 | 17. marraskuuta 2008 | 20. huhtikuuta 2012 | operatiivisessa palveluksessa |
| HMS Defender | BAE Systems Surface Ships, Govan | 31. heinäkuuta 2006 | 21. lokakuuta 2009 | 21. maaliskuuta 2013 | operatiivisessa palveluksessa |
| HMS Duncan | BVT Surface Fleet, Govan, Scotstoun | 26. tammikuuta 2007 | 11. lokakuuta 2010 | 26. syyskuuta 2013 | operatiivisessa palveluksessa |
Lähteet muokkaa
- Waters, Conrad: Modern European Air Defence Escorts: Different Solutions to a Common Problem. Conway's Warship, 2010, XXXII. vsk, s. 140-156. Lontoo: Conway Publishing. ISBN 978-1-84486-110-1. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ http://www.theherald.co.uk/news/news/display.var.1617705.0.0.php (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Waters, Conrad s. 151
Aiheesta muualla muokkaa
- Kuninkaallisen laivaston luokan esittelysivu
- PAAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän esittely (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| HMS Daring - HMS Dauntless - HMS Diamond - HMS Dragon - HMS Defender - HMS Duncan |
| Edeltäjä: Tyypin 42-ohjushävittäjät – Seuraaja: ei seuraajaa |