Tyrnikiitäjä
Tyrnikiitäjä (Hyles hippophaes) on Etelä- ja Keski-Euroopassa tavattava kiitäjäperhoslaji. Sitä ei ole koskaan tavattu Suomesta. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut lajin uhanalaisuuden puutteellisesti tunnetuksi (DD)[1]
| Tyrnikiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Aitoperhoset Ditrysia |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Macroglossinae |
| Suku: | Hyles |
| Laji: | hippophaes |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hyles hippophaes |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Perhosen etusiivet ovat pohjaväriltään harmaanruskeat, tyvestä kolmiomaisesti hieman tummemmat. Siiven takareunasta kärkeen kulkee tummanruskea viiru, jonka etupuolella siipi vaalenee etureunasta viirua kohti ja jonka takapuolella siipi on tummanruskea mutta vaalenee taas ulkoreunan viiruun asti. Aivan siiven ulkoreuna on vaalean harmaanruskea. Etusiivessä on musta keskitäplä, johon liittyy siiven kärkipuolella laaja tummanruskea varjostuma. Takasiivet ovat laajalti ruusunpunaiset, ja niissä on leveä mustanruskea etureuna sekä reunajuova. Siiven takakulmassa on valkoinen laikku. Perhosen ruumis on harmaanruskea, mutta keskiruumiin sivuilla on valkoinen juova. Takaruumiin tyviosan sivuilla on mustavalkoinen raidoitus. Siipiväli on 60–80 mm.[2][3][4]
Laji risteytyy Ranskan Alpeilla lepakkokiitäjän (Hyles vespertilio) kanssa.[4]
Täysikasvuinen toukka on 85 mm pitkä. Nuorena toukka on vihreä ja vaaleiden nystyjen vuoksi karkeapinteinen. Myöhemmin toukan väri muuttuu tumman vihreäksi, ja sen kyljissä on laajoja kermanvalkoisia laikkuja. Toukan peräpäässä on mustansävyinen kaareva sarvi, jonka sivuilla on pisaramainen vaalea laikku.[4]
-
Hyles hippophaes ♂ -
Hyles hippophaes ♂ △ -
Hyles hippophaes ♀ -
Hyles hippophaes ♀ △
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Tyrnikiitäjää tavataan kahtena erillisenä alueena Pohjois-Espanjasta Etelä-Alpeille ja Pohjois-Italiaan sekä uudelleen Romaniasta ja Kreikasta Turkkiin ja Ukrainaan. Perhoset lentävät pääasiassa huhtikuun lopulta heinäkuun alkuun. Pieni toinen sukupolvi on lennossa elokuussa.[4]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Tyrnikiitäjää tavataan merenrannoilla, nummilla, jokilaaksoissa ja kallioisilla seuduilla, eli siellä missä toukan ravintokasvi tyrnikin viihtyy.[3] Esiintymät ovat usein paikallisia, mutta lajilla on taipumusta lentää pitkiä matkoja vakituisten esiintymispaikkojen ulkopuolelle. Perhonen on aktiivisena lennossa vain lyhyen ajan iltayöstä ja käy silloin ahkerasti kukilla. Valo ei perhosia houkuttele kovinkaan paljon.[4]
Parittelu tapahtuu yön aikana ja kestää korkeintaan kolmisen tuntia. Naaras munii munia yksitellen ravintokasvin lehdille, yleensä lähelle lehden reunaa. Toukat paistattelevat avoimesti lehdettömiksi syömillään oksilla ja kaivautuvat elo-syyskuussa maahan ravintokasvin juurakkoon tai kivien alle. Kotelo telvehtii.[4]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka on tyrnillä (Hippophae rhamnoides) elävä monofagi.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b World Conservation Monitoring Centre: Hyles hippophaes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.8.2014. (englanniksi)
- ↑ http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=1989
- ↑ a b Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851
- ↑ a b c d e f http://tpittaway.tripod.com/sphinx/h_hip.htm
Aiheesta muualla muokkaa
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- European Butterflies and Moths[vanhentunut linkki] (puolaksi)