Tyrnävän Peilipoika
Armas Pasanen, lempinimeltään Tyrnävän peilipoika (23. toukokuuta 1894 Tyrnävä – 16. marraskuuta 1937 Tyrnävä) oli suomalainen selvänäkijä, joka väitti näkevänsä tulevia tai menneitä tapahtumia peiliin katsomalla. Hänen väitetyt lahjansa olivat tulleet ilmi eräänä lapsuuden uudenvuodenaattona. Armaksen kotitaloon oli kokoontunut oman väen lisäksi naapureita vastaanottamaan uuttavuotta. Oli myös katsottu peilistä tulevia. Pieni Armas-poika oli nähnyt siinä suunnilleen ikäisensä tytön, tulevan puolisonsa. Myöhemmin aikuisena miehenä hän selvitteli peiliin katsomalla muun muassa rikoksia, jopa murhia. Tavanomaisesti häneltä oli kyselty esimerkiksi kadonneiden sormusten, kellojen sekä kotieläinten perään. Jotkut olivat pyytäneet häntä katsomaan tulevaa puolisoa.
Pasaselta pyydettiin apua vuonna 1934 tapahtuneen kaupanhoitaja Martta Saxin murhan selvittämisessä. Sax oli Limingan osuuskaupan Kempeleen myymälän hoitaja, joka joutui ryöstömurhan uhriksi. Pasanen antoikin poliisille murhaajan tuntomerkit, mutta perimätiedon mukaan häntä uhkailtiin tämän jälkeen ja vaadittiin vaikenemaan asiasta.
Pasanen ei koskaan halunnut opettaa taitojaan muille vaan piti niitä Jumalan antamina syntymälahjoina. Hän ei myöskään pyrkinyt ansaitsemaan rahaa taidoillaan vaan peri korkeintaan nimellisen pienen palkkion. Kyläyhteisö suhtautui Pasasen toimintaan pääosin myönteisesti, vaikka jotkut uskoivat hänen saaneen selvänäkijän taitonsa paholaiselta eksyttyään lapsena kerran metsään. Hänellä oli aluksi vastustajia paikallisen papiston piirissä, mutta myöhemmin papitkin alkoivat suhtautua hänen toimintaansa myönteisesti.[1]
Tyrnävän peilipojasta kirjoitettuun aineistoon voi tutustua Tyrnävän esinemuseossa. [2]
Pasanen kuoli vuonna 1937 syöpään.
Peilistä ennustaminen muokkaa
Erityisesti nuoret odottivat katsoessaan uudenvuodenyönä ”onnenpeilistä” merkkejä tulevasta puolisosta. Rauhallisen huoneen pöydälle mieluummin mustalle liinalle, tai jos mahdollista kuolinliinalle, oli asetettu vastakkain kaksi peiliä, jotka muodostivat päättymättömän peilikäytävän. Peilien molemmille puolille sytytettiin kynttilät. Voitiin myös laittaa toiselle puolelle viinilasi ja toiselle vesilasi. Siitä, kumman puolelta sulhanen tuli esille, voitiin päätellä, oliko hän juoppo.[3]
Lähteet muokkaa
- Internetartikkeli Lakeuden kulttuuripolku, Tyrnävän kulttuuripolku (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 24. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 951-1-12544-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ Vilhelm Turpeinen : Modernia shamanismia Tyrnävällä, Ostrobotnia-lehti 2/2010 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tyrnävän kultturipolku (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vilkuna 1998, 18–20.