Tyräkkikiitäjä
Tyräkkikiitäjä (Hyles euphorbiae) on kiitäjiin kuuluva perhonen.
| Tyräkkikiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Macroglossinae |
| Suku: | Hyles |
| Laji: | euphorbiae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hyles euphorbiae |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Tyräkkikiitäjä on ulkonäöltään melko vaihteleva, ja sillä on levinneisyysalueellaan varsin useita alalajeja[1], joista osalle on myöhemmin annettu jopa erillisen lajin asema. Etusiiven pohjaväri on vaalean kellanruskea. Siiven etureunan ruskea alue ei ole yhtenäinen vaan muodostuu pisteistä ja yhtyy vaaleaan taustaväriin ilman selvää rajaa. Ruskea väri muodostaa kaksi tai kolme laajempaa täplää siiven etuosaan. Etusiiven ulkoreunassa ruskea väri on yhtenäinen. Takasiipien poikki kulkeva leveä raita on kokonaan punainen mutta muuttuu valkoiseksi siiven vartalonpuoleisessa päässä. Siipiväli on 70–85 mm.[2][3][4]
Monet Hyles-suvun kiitäjät muistuttavat suuresti tyräkkikiitäjää, niin myös Suomessa yleinen matarakiitäjä (Hyles gallii). Matarakiitäjän siivissä on kuitenkin siiven tummien ja vaaleiden alueiden välillä voimakkaampi kontrasti. Lisäksi etureunan tummanruskea alue on matarakiitäjällä yhtenäinen.[5]
Kirjava toukka on huomiota herättävän näköinen, pohjaväriltään aluksi vihreä, mutta myöhemmin tumma, keltainen tai punainen, ja sen sivuilla on tummalla pohjalla parittaisia valkoisia täpliä. Täplien välissä on keltaista väriä. Molemmilla sivuilla on oranssinkeltainen pitkittäisviiru ja selkäpuolella punainen pitkittäisviiru. Raajat ovat punaiset. Peräpäässä on punainen, mustakärkinen piikki. Täysikasvuisena toukka on 70–80 mm pitkä.[5]
-
Tyräkkikiitäjä♂ -
Tyräkkikiitäjä♂△ -
Tyräkkikiitäjä♀ -
Tyräkkikiitäjä♀△
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Euroopassa, ja sitä esiintyy yksi tai kaksi sukupolvena vuodessa elinalueesta riippuen, ja esiintymisalue ulottuu idässä Keski-Aasiaan. Se on myös viety biologiseksi torjujaksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan hävittämään sinne levinneitä tyräkkilajeja. Perhosten lentoaika on paikasta riippuen toukokuusta syyskuulle, Pohjoismaissa niitä on tavattu heinäkuun lopulta elo-syyskuun vaihteeseen.[5]
Suomesta tyräkkikiitäjää on tavattu erittäin harvinaisena harhailijana muutamia kertoja, viimeksi vuosina 2003[6] ja 2011, jolloin löydettiin myös runsaasti toukkia[7].
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Esiintymisalueellaan tyräkkikiitäjä viihtyy kuivilla ja lämpimillä alueilla, joilla kasvaa ruohovartisia tyräkkilajeja. Laajemmin sitä tavataan runsaskukkaisilla, aurinkoisilla ja avoimilla paikoilla. Laji välttelee metsiä. Päivisin perhoset lepäävät matalan kasvillisuuden suojassa, kivenlohkareilla tai maassa ja lähtevät lentoon pian auringonlaskun jälkeen. Joskus harvoin perhosia lentää myös päivällä. Tyräkkikiitäjä ei juurikaan lennä valolle, mutta käy ahkerasti etenkin muodoltaan torvimaisilla kukilla.[5]
Parittelu kestää 3–4 tuntia ja tapahtuu yöllä. Naaras alkaa munimisen pian sen jälkeen ja munii 300–400 munaa yhdestä pariinkymmeneen munaan kerralla. Munat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua, ja nuoret toukat elävät ryhminä. Vanhemmiten toukka viettää päivät lähellä maanpintaa ja kiipeää hämärän laskeutuessa ylös syömään. Toukka on hyvin aktiivinen. Sen räikeä väritys toimii varoituskeinona saalistajia kohtaan, eikä se pyri erityisemmin piiloutumaan. Täysikasvuinen toukka koteloituu maanpinnalle karikkeen joukkoon, yleensä kauaksi ravintokasvistaan. Kotelovaihe kestää kahdesta viikosta kahteen vuoteen. Se talvehtii kotelona.[2][5]
Ravintokasvi muokkaa
Toukan ravintokasveja ovat erilaiset tyräkit (Euphorbia), erityisesti merityräkki (Euphorbia paralias) sekä tarhatyräkki (Euphorbia cyparissias).
Lähteet muokkaa
- Chinery, Michael: Euroopan hyönteisopas, s. 142. Otava, 1994.
Viitteet muokkaa
- ↑ Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851
- ↑ a b Tripod.com
- ↑ Hyles euphorbiae, Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Moths, ukmoths.org.uk (englanniksi)
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 198–200
- ↑ Hyles Euphorbiae, (Arkistoitu – Internet Archive) Perhostutkijain seura
- ↑ Havainnot, Perhoskerääjäin seura
Aiheesta muualla muokkaa
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)