Työaikapankki

Työaikapankki eli tuntipankki on liukuvan työajan mahdollistava laskentatapa, joka mahdollistaa joustavan työhön­tulo- ja lähtöajan sekä tunti­kertymien korvaamisen palkallisena vapaa-aikana välittömän palkanmaksun sijasta. Tuntikertymät korvataan palkkana siis myös vapaa-ajan tapauksessa, mutta palkkatapahtuma vain siirtyy myöhemmäksi tuntien kerrytysajankohdasta vapaan pitoajankohtaan. Jos työntekijän palkka ehtii nousta ennen vapaan pitämistä, työntekijä voittaa, ja toisaalta jos palkka ei ehdi nousta niin työnantaja voittaa pääomakustannuksissa kun hän maksaa saman palkan hieman myöhemmin ilman korkoa.

Työaikapankin toimintaperiaate on yksinkertainen. Jos työssä ollaan kauemmin kuin työntekijän perustyöaika on, tuntipankkiin kertyy plussaa, ja kun työssä ollaan vähemmän kuin perustyöaika, tuntipankista vastaavasti vähenee saldoa. Työaika­saldo on näiden plus- ja miinusaikojen summa.

Työaikapankki vaatii reaaliaikaisen tuntikirjanpidon, jotta tiedetään, paljonko voidaan pitää vapaana, maksaa rahana, tai paljonko joudutaan tekemään työtä, jotta vaadittava työaika täyttyy.

Jotta työaikapankkia voidaan käyttää toimivasti, vaatii se toimivan työajan kirjaus- eli seuranta­järjestelmän.

Työaikapankin peruslaskentatapa

Yksinkertaisimmillaan työajanseurantajärjestelmä kirjaa työn alkamis- ja päättymisajat, joista lasketaan työssäoloaika ja verrataan sitä perustyöaikaan. Tästä saadaan päivän plus- tai miinus­saldo.

Usein kuitenkin on poikkeusaikoja, jotka on hyvä kartoittaa ennen järjestelmän käyttöönottoa. Alla on lueteltuina tyypillisimmät saldoon vaikuttavat tekijät.

Ylitöiden laskenta

Ylitöiden laskenta vaihtelee alan työehtosopimusten mukaan.
Pääsääntönä on, että työntekijällä ei kerry vuorokautisia ylityölisiä, jos ylityö on tehty omasta pyynnöstä. Tällöin tuntipankkiin menevä ylityö on yksinkertaista.

Jos ylityö on työnantajan pyynnöstä tehtyä, pääsääntöisesti ylityöt viedään korotettuna tuntipankkiin. Korotustavoissa on alakohtaisia eroja (lisätyö, ylityö 50 %, ylityö 100 %). Ylityökorotukset ja muut lisät voidaan pitää myös erillään tuntipankista ja maksaa aina palkanmaksun yhteydessä rahana.

Molemmissa tapauksissa työajanseurantajärjestelmän on kyettävä laskemaan ylityöt ja lisät omille palkkalajeilleen.

Viikonlopputyöt

Viikonloppukorotuksissa on alakohtaisia eroja. Esimerkkinä; Lauantaityössä korvataan usein ensimmäiset 8 tuntia 50 % korotettuna ja ylimenevät 100 % korotettuna. Sunnuntaityössä kaikki tunnit korvataan 100 % korotettuina.

Työajanseurantajärjestelmän, joka pitää tuntipankkia, pitää kyetä erittelemään myös viikonlopputyöt. Lisäksi on otettava huomioon muut mahdolliset ylityökorvaukset, esim. viikkolepokorvaukset.

Loma-ajat

Jotta työaikapankki on ajan tasalla, on järjestelmän kyettävä laskemaan lomapäivät saldoltaan nolla­päiviksi.

Sairasajat

Samoin palkalliset sairauspäivät on järjestelmän kyettävä laskemaan saldoltaan nollapäiviksi.

Arkipyhät

Arkipyhäpäivien osalta pitää järjestelmän kyetä laskemaan oletuksena päivät nolla­päiviksi sekä listaamaan arkipyhinä työskentelyt omalle palkkalajilleen.

Työajan lyhennysvapaa

Jos alan työehtosopimus velvoittaa, on järjestelmän kyettävä laskemaan myös työajanlyhennykset (”pekkaspäivät”), jotta tuntipankin saldo pysyy oikeellisena.

Ilta ja yölisät

Näiden tulee myös näkyä omilla palkkalajeillaan.

Työaikapankista maksuun siirto

Koska ylityöt ja muut lisät voidaan sopia myös maksettavaksi, on tuntipankista maksuun siirto toiminto välttämätön ominaisuus.

Saldorajat ja nollaus

Työaikapankin kertymän rajoista sovitaan etukäteen. Jos saldo on sovittu nollattavaksi esim. kalenterivuosittain, on saldon nollaus toiminto välttämätön.

Tietojärjestelmiä

Työaikapankin sisältäviä järjestelmiä on markkinoilla muutamia. Järjestelmän valinnassa on hyvä kiinnittää hinnan lisäksi huomiota myös ylläpidon ja käytön helppouteen sekä tuen saatavuuteen ja ylläpidon/päivitysten hintaan. Parasta on jos järjestelmää voi testata käytännössä, ennen ostopäätöstä.