Tuula Saarto

Tuula Kaarina Saarto (14. helmikuuta 1942 Helsinkihuhtikuu 2018)[1] oli suomalainen kirjailija.

Tuula Saarto ja Allan Hagert

Tuula Saarto oli naimisissa 1959–1967 romanitaustaisen liikemiehen Allan Hagertin kanssa. Heidän häänsä keväällä 1959 olivat omansa aikansa merkkitapahtuma ja niitä seuraamaan kertyi tuhansia katselijoita Helsingin Senaatintorille. Liitto päättyi avioeroon 1967, mutta myöhemminkin Saarto kuvasi teoksissaan romanikulttuuria. Hän kirjoitti myös appensa Kalle Hagertin elämäkerran 1976.

Saarto sai valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon 1973.

TeoksiaMuokkaa

  • Yön jälkeen, romaani. Otava 1968
  • Omat ympyrät, romaani. Otava 1970
  • Jussi, nuortenkirja. Otava 1972
  • Suljetut ovet. Otava 1972
  • Punaisten kukkien maa, romaani. Otava 1973
  • Kohtaus Venetsiassa, romaani. Otava 1974
  • Ja elämä on rakkaus. Otava 1975
  • Vain viikon kukkivat mantelipuut. Otava 1975
  • Kalle Hagert, legenda jo eläessään. WSOY 1976
  • Kosketus, romaani. Otava 1976
  • Rakkauden ja vihan saari, romaani. Otava 1976
  • Junnu, nuortenkirja. Otava 1977
  • Paluu menneeseen. Otava 1977
  • Rottasota. Otava 1977
  • Kuin tulen läpi. Otava 1978
  • Sudenkuoppa. Otava 1979
  • Tulen lapset, auringon lapset, 1. osa. Otava 1979
  • Tulen lapset, auringon lapset, 2. osa. Otava 1980
  • Auringon saari. Kolmiokirja, Oulu 1981
  • Bänät. Otava 1981
  • Maria egyptiläinen. Kirjapaja 1981
  • Yli kivisen kuilun. Kirjapaja 1981
  • Aurinkotanssi. Otava 1982 (itsenäinen jatko-osa romaaneille Tulen lapset, auringon lapset 1–2)
  • Odota, kuuntele, Magdaleena. Kirjapaja 1982
  • Kaksi kyyhkyä tummaa, näytelmä. 1982
  • Juhannus, pienoisnäytelmä. 1992

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa