Avaa päävalikko

Tunturinätä (Minuartia stricta) on kohokkikasveihin kuuluva monivuotinen, pienikokoinen tunturikasvi. Suomessa tunturinätä on harvinainen Lapin kasvilaji ja se on luokiteltu uhanalaiseksi.[1]

Tunturinätä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Nädät Minuartia
Laji: stricta
Kaksiosainen nimi

Minuartia stricta
(Sw.) Hiern

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Tunturinätä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tunturinätä Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Tunturinätä kasvi D (oikealla alhaalla).

Mätästävä tunturinätä kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Punertavat varret ovat pystyjä, jäykkiä, kaljuja ja hyvin ohuita. Vastakkain olevat lehdet ovat ruodittomia, tasasuokkia ja epäselvästi yksisuonisia. Kukkien nuput ovat pitkulaisia. Teriö ja verhiö ovat viisilehtisiä. Valkoisen kukan terälehdet ovat ehyt- tai lanttokärksiä ja pitkulaisia. Teriötä ja kotaa hieman lyhyemmät verholehdet ovat suippoja ja tuoreena lähes suonettomia, kuivina yksi- tai kolmesuonisia. Heteitä on 8–10 kappaletta, emiö on kolmilehtinen. Tunturinätä kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on kolmiliuskaisesti aukeava kota.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Tunturinätää tavataan laajalla mutta hajanaisella alueella pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoissa ja arktisilla alueilla. Euroopassa sitä tavataan Alpeilla, Skotlannissa, Skandeilla, Islannissa sekä Pohjois-Venäjällä ja Uralilla. Levinneisyysalue jatkuu läpi Siperian Alaskaan, Pohjois-Kanadaan ja Kalliovuorille. Lajia kasvaa myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[3] Suomessa tunturinätää tavataan ainoastaan Enontekiöllä Kilpisjärven suurtuntureilta. Lisäksi lajista on vanha havainto Sodankylästä.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Tunturinätä on pohjoisten vuoristojen tundran kasvi. Suomessa se kasvaa tuntureiden kosteilla sorarinteillä ja kallionraoissa. Laji on kalkinvaatija.[5]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 198.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 103, 105.
  3. Den virtuella floran: Raknörel (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 6.3.2012.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tunturinädän levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.3.2012.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 105.

Aiheesta muuallaMuokkaa